Jokainen lapsi on arvokas ja jokaisella lapsella on oikeus kokea olevansa arvokas. Jokaisella lapsella on oikeus myös leikkiin. Leikintutkija ja leikkikouluttaja Johanna Kaitsalmi kertoo, miten nämä oikeudet liittyvät yhteen.

Lapset ja aikuiset ovat yhtä arvokkaita

Mitä vastaisit, jos sinulta kysyttäisiin, ovatko aikuiset vai lapset arvokkaampia? Tämän sivuston lukijat saattaisivat ehkä vastata, että lapset, mutta Suomen lakien mukaan kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia eli samanarvoisia riippumatta henkilökohtaisista ominaisuuksistaan kuten vaikka iästä.

Käytännössä kuitenkin yhteiskunta osoittaa lapsille monin tavoin, etteivät he ole yhtä arvokkaita kuin aikuiset. YK:n lapsen oikeuksien komitea (Committee on the Rights of the Child 2023) on huomauttanut, että Suomen pitäisi huomioida lapsen etu tarkemmin ja kattavammin kaikessa päätöksenteossa, ja lapsivaikutusten arviointi pitäisi ulottaa koko lainsäädäntöprosessiin. Lasten ääntä ei kuulla päätöksenteossa, vaikka lakien mukaan heillä on oikeus tulla kuulluksi kaikessa, mikä koskee heitä (mm. Suomen perustuslaki 1999, YK 1991).

Lapset ovat monella tavalla syrjitty vähemmistö meidänkin yhteiskunnassamme. Lasten syrjinnästä voidaan käyttää ilmaisua lapsismi (engl. childism), ja se sisältää avointa syrjintää, marginalisaatiota, ikäsokeutta, lapsuuden tarkastelua ongelmakeskeisesti, uhrin syyttämistä, ennakkoluuloisuutta, stereotyyppisiä käsityksiä, sisäistettyä syrjintää ja suoranaista hyväksikäyttöä (Webb 2004).

Myös monet aikuiset, jotka ajattelevat pitävänsä lapsia tärkeinä, saattavat toiminnallaan tai puhetavoillaan ilmaista lasten olevan vähemmän arvokkaita kuin aikuiset. Tämä johtuu siitä, että useimmat ovat huomaamattaan sisäistäneet yhteiskunnassa vallitsevan aikuisnäkökulmaisen ajattelun. Vaikka olen jo vuosia tehnyt lapsinäkökulmaista tutkimusta, olen itsekin saanut itseni monen monta kertaa kiinni ajattelemasta pitämästä aikuisten toimintatapoja enemmän oikeina kuin lasten tapoja – kuten vaikka leikkiautolla törmäilemistä (ks. Kaitsalmi 2025, Olli ym. 2021, Olli 2022).

Leikin arvostaminen on lasten ja lapsuuden arvostamista

Leikki on lapsille ominainen tapa olla tässä maailmassa, joten yksi tapa osoittaa arvostusta lapsille on osoittaa arvostusta leikille. Leikistä kuitenkin puhutaan usein vähätellen, mikä osoittaa, ettei leikin merkitystä ihmislajille (siis myös aikuisille!) tunneta tarpeeksi hyvin.  Leikin merkitys hyvinvoinnille tulee monesta asiasta, muun muassa leikin tuottamasta ilosta, joka on elintärkeää, sekä jaetun ilon merkityksellisyydestä, joka antaa elämälle sisällön (ks. Mäkelä 2019). Kuhaneckin ja kumppaneiden (2024) kirjallisuuskatsaukseen on lukuisista tutkimuksista koottu monia muitakin leikin hyviä vaikutuksia, kuten sen vaikutukset motorisiin taitoihin, fyysiseen aktiivisuuteen, aivojen kehitykseen, tunteisiin, itsesäätelyyn, resilienssiin, ongelmanratkaisuun, vertaissuhteisiin, ilon kokemiseen sekä henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin.

Näinä aikoina on syytä olla huolissaan myös siitä, aletaanko lasten tiedollista oppimista ja suorituksissa kilpailemista painottaa leikin kustannuksella. Kun lapset ja nuoret kokevat enenevässä määrin paineita koulunkäynnistä, ja nuorten mielenterveyskriisi on todellisuutta, on syytä vahvistaa nimenomaan lasten hyvinvointia – eihän mitään parempaa perustaa oppimisellekaan ole! 

Hyvinvoinnin vahvistamisen lisäksi leikki on myös mahdollisuus lisätä lasten ja aikuisten välille yhteisymmärrystä ja tasoittaa lasten ja aikuisten välisen vuorovaikutuksen epäsymmetriaa (Pursi 2019) eli sitä, että aikuisella on enemmän valtaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin. Tilan antaminen yhteiselle leikkisyydelle ja lasten oman kulttuurin muotoutumiselle mahdollistavat lasten osallisuutta (Ylikörkkö 2026).

Lapset itse toivovat aikuisten leikkivän enemmän (Nicholson ym. 2014) ja myös mahdollistavan lapsen leikkimisen esimerkiksi neuvolakäynneillä (Ortju ym. 2026). Lapset myös kutsuvat aikuisia leikkiin monin tavoin, vaikka aikuiset eivät aina tunnista tai joita he pitävät ei-toivottuina (Kaitsalmi 2024, Olli ym. 2021, Olli 2022). 

Leikille voidaan osoittaa arvostusta esimerkiksi antamalla sille kiireetöntä aikaa (Laitinen ym. 2026) niin ammatillisissa käytännöissä, vapaa-ajan aktiviteeteissa kuin kotioloissakin.  Se vaatii aikuisilta ennakointia, struktuurista joustamista ja luovaa ajattelua, jossa leikkejä voidaan jatkaa eri muodoissaan eri tilanteissa (Ortju 2018). Aikuisten tulisi myös edes toisinaan malttaa irrottaa perinteisestä aikuisen ohjailevasta roolista ja asettua tasaveroiseksi leikkijäksi, jolloin lapsilla olisi mahdollisuus tulla kuulluksi leikissä (Olli ym. 2021, Olli 2022).

Kaikki lapset ovat yhtä arvokkaita

Lasten arvokkuuteen liittyy myös kysymys siitä, ovatko kaikki lapset yhtä arvokkaita. Jälleen moni lukija saattaa vastata, että tietysti ovat. Mutta saavatko kaikki kokea sitä yhtä paljon? Valitettavasti eivät. Kaikki tavat, joilla lasten ihmisoikeuksia rikotaan, rikkovat lasten yhdenvertaista oikeutta arvokkuuteen. Suomessa erityisesti kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten, vammaisten lasten, turvapaikanhakija- ja pakolaislasten, romani- ja saamelaislasten sekä köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten oikeudet ovat monin tavoin vaarannettuina (Committee on the Rights of the Child 2023).

Näihin ryhmiin kuuluvat lapset saattavat jäädä myös lasten keskinäisten leikkien ulkopuolelle. Inklusiivisen eli kaikki mukaan ottavan leikkikulttuurin rakentamiseen tarvitaankin aikuisten tukea (Laitinen ym. 2026) sekä varhaiskasvatuksessa, koulussa että harrastuksissa. Jo aikuisen leikillisellä asenteella voidaan tasapainottaa lasten välistä epäsymmetriaa osallistumisessa (Pursi 2019). Inklusiivisen leikkikulttuurin rakentamisessa keskeistä ovat emotionaalisesti saatavilla olevat aikuiset (Laitinen ym. 2026), jotka ovat aktiivisesti ja joustavasti läsnä leikissä, käyttävät leikillistä kieltä viljelläkseen iloa ja kommunikoivat myös toiminnan ja kommunikoinnin apuvälineiden kautta sekä mahdollistavat pitkäkestoisen leikin kehittymisen lasten tahdissa (Kangas ym. 2023). 

Kaikille aikuisille leikkiminen ei kuitenkaan ole helppoa, jos heillä ei ole kokemuksia lapsuuden yhteisleikeistä, jos heillä on kokemuksia työyhteisön toimimattomasta vuorovaikutuksesta tai jos pelkäävät leikkimisen vievän heidän auktoriteettinsa (Laitinen m. 2026). Jotta kaikki lapset pääsisivät mukaan leikkeihin, lapsia kohtaavissa työyhteisöissä olisikin tarpeen järjestää sellaista koulutusta, joka mahdollistaa leikkiä estävien ajatusmallien käsittelyn ja mahdollistaa aikuisten ja lasten kohtaamisia leikissä – ja mahdollistaa leikistä iloitsemisen myös aikuisille (ks. Kaitsalmi 2023). 

Juuri tämän lapsen leikin arvostamisella osoitat arvostusta lapselle

Leikkiä on se, mitä tehdään vapaasta tahdosta sen tekemisen ilosta, eikä jonkin tavoitteen takia. Kun lapsi (tai nuori tai aikuinen) leikkii, hän samalla ilmaisee omasta ydinminuudestaan jotain kallisarvoista: Tällainen asia tuottaa minulle iloa. Tällainen olen, kun uskaltaudun heittäytymään toimintaan ilman pelkoa lopputuloksen arvioinnista. Tällainen olen, kun saan olla se, joka olen.

Lapsen leikkiä arvostamalla voi siis osoittaa arvostusta lapselle itselleen ja hänen tavalleen olla tässä maailmassa. Silloin leikki voi toimia yhteisenä vuorovaikutuksen tapana ja yhteisymmärryksen jakamisen muotona (Pursi 2019). Parhaiten tämä toteutuu dialogisessa leikissä, jossa aikuinen ei pyri ohjailemaan lapsia, vaan leikki rakennetaan yhdessä. Hellittäessään hetkeksi otteensa ohjailevasta roolistaan aikuinen pystyy aidosti kuuntelemaan lasta ja ottamaan hänen ei-toivotuiltakin näyttävät aloitteensa osaksi leikkiä, mikä mahdollistaa lapselle kuulluksi tulemisen kokemuksen. (Kaitsalmi 2024, Olli ym. 2021, Olli 2022.)

Lopuksi

Lasten yhdenvertainen arvokkuus sekä verrattuna aikuisiin että lasten kesken näkyvät sekä yhteiskuntamme että yksilöiden tekemissä ratkaisuissa, joissa leikkiä arvostetaan. Kokeakseen arvokkuutta lapsen on saatava kokea kohtaamisia, joissa hänen oma tapansa olla tässä maailmassa tulee nähdyksi ja hyväksytyksi.  Leikki on tällaisiin kohtaamisiin mitä mainion paikka!

Aikuiset voivat siis osoittaa arvostustaan lapsille arvostamalla leikkiä, järjestämällä leikille tilaa ja heittäytymällä leikkiin lasten kassa. Silloin toteutuvat samaan aikaan lasten oikeus leikkiin ja lasten oikeus arvostukseen.

Teksti: Johanna Kaitsalmi (ent. Johanna Olli)

Kuva: Anna Autio, 2022

Leikintutkija, terveystieteiden tohtori ja kouluttaja

https://kohtaamistaito.net/

Lähteet:

Committee on the Rights of the Child. 2023. Concluding observations on the combined fifth and sixth reports of Finland. CRC/C/FIN/CO/5-6. https://um.fi/documents/35732/0/CRC_C_FIN_CO_5-6_52903_E+%283%29.pdf/9f19613d-5f18-4e33-cd8f-e06e60a5f1c1?t=1685706415853 

Kaitsalmi Johanna 2025. Lapsinäkökulman etsiminen muuttaa aikuista. Lapsinäkökulmablogi 22.10.2025. https://lapsinakokulma.wordpress.com/2025/10/22/lapsinakokulman-etsiminen-muuttaa-aikuista/

Kaitsalmi, Johanna. 2024. Erityiseksi määritellyn lapsen vaikuttajuuden toteutumisen mahdollistava hoitotyö. Lasten kuntoutushoitotyön dialoginen malli. Turun yliopiston julkaisuja D 1779. Väitöskirja. https://kohtaamistaito.net/vaitoskirja/

Kaitsalmi Johanna. 2023. Kohtaamisia. Kohtaamistaito-blogi. https://kohtaamistaito.net/2023/09/19/kohtaamisia-2/#more-50

Kangas Jonna, Lastikka Anna-Leena & Arvola Outi. 2023. Inclusive Play: Defining Elements of Playful Teaching and Learning in Culturally and Linguistically Diverse ECEC. Education Sciences 13, 9: 956. https://doi.org/10.3390/educsci13090956

Kuhaneck H, Bundy A, Fabrizi S, Lynch H, Moore A, Román-Oyola R, Stagnitti K, Waldman-Levi A. 2024. Play as Occupation: The State of Our Science and a Research Agenda for the Profession. The American journal of occupational therapy 78(4):7804185150. doi: 10.5014/ajot.2024.050824.

Köngäs Mirja, Määttä Kaarina & Uusiautti Satu. 2022. Participation in Play Activities in the Children’s Peer Culture. Early Child Development and Care 192 (10): 1533–46. doi:10.1080/03004430.2021.1912743.

Laitinen Mirja, Kuutti Tiina, Kesäläinen Jonna & Sajaniemi Nina. 2026. Inklusiivista leikkiä ja aikuisen emotionaalista saatavillaoloa kannatteleva leikkipedagogiikka. Journal of Early Childhood Education Research 15(2), 105–134. https://doi.org/10.58955/jecer.176413

Mäkelä Jukka. 2019. Jaettu ilo on iso asia. Lasten asialla 5, 4-5. https://lastenneurologianhoitajat.yhdistysavain.fi/@Bin/258831/Jaettu+ilo+on+iso+asia_Lasten+asialla+2019.pdf

Nicholson Julie, Shimpi Priya Mariana, Kurnik Jean, Carducci Christine & Jevgjovikj Maja. 2014. Listening to children’s perspectives on play across the lifespan: Children’s right to inform adults’ discussions of contemporary play. International Journal of Play 3(2): 136–56. DOI: https://doi.org/10.1080/21594937.2014.937963

Olli Johanna. 2022. Samaan veneeseen pääsystä neuvottelemassa – vammaisen lapsen toimijuuden toteutuminen leikkivuorovaikutuksessa. Suomenkielinen lyhennelmä Getting into the Same Boat – artikkelista. Leikkipäivä-sivuston artikkelit. https://leikkipaiva.fi/ajankohtaista/samaan-veneeseen-paasysta-neuvottelemassa-vammaisen-lapsen-toimijuuden-toteutuminen-leikkivuorovaikutuksessa/

Olli Johanna, Salanterä Sanna, Karlsson Liisa & Vehkakoski Tanja. 2021.Getting into the Same Boat – Enabling the Realization of the Disabled Child’s Agency in Adult–Child Play Interaction. Scandinavian Journal of Disability Research, 23(1), 272–283. DOI: http://doi.org/10.16993/sjdr.790

Ortju Laura, Haaranen Ari, Kankkunen Päivi & Karlsson Liisa. 2026. Child participation and care experience in child health clinic nursing encounters: children’s views by multi-methodology. International Journal of Qualitative Studies on Health and Well-Being 21(1). https://doi.org/10.1080/17482631.2026.2697603

Ortju Laura 2018. Ensin raivataan kaikki leikit. Lapsinäkökulmablogi.  https://lapsinakokulma.wordpress.com/2018/03/28/ensin-raivataan-kaikki-leikit/

Pursi Annukka. 2019. Play in adult-child interaction: Institutional multi-party interaction and pedagogical practice in a toddler classroom, Learning, Culture and Social Interaction, Volume 21, 2019, Pages 136-150,https://doi.org/10.1016/j.lcsi.2019.02.014

Suomen perustuslaki (11.6.1999/731). https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731

Webb E. 2004. Discrimination against children. Archives of disease in childhood 89:804-808.

Ylikörkkö Enni. 2026. Osallisuuden tilaa tekemässä lasten vertaissuhteissa: Mitä arjen pienet kertomukset kertovat? Tutkittua varhaiskasvatuksesta. https://tutkittuavarhaiskasvatuksesta.com/2026/05/29/osallisuuden-tilaa-tekemassa-lasten-vertaissuhteissa-mita-arjen-pienet-kertomukset-kertovat/

YK 2013. Yleiskommentti nro 17 (2013) lapsen oikeudesta lepoon, vapaa-aikaan, leikkiin, virkistystoimintaan, kulttuurielämään ja taiteisiin (31 artikla) CRC/C/GC/15

https://www.lapsiasia.fi/app/uploads/sites/19/2026/04/CRC_C_GC_17_julkaisu.pdf

YK 1991. Yleissopimus lapsen oikeuksista. https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1991/19910060/19910060_2