Yhteisin askelin

Terhokerhot valloittavat pian Suomen jokaisen kunnan – eivätkä suotta. Koko Suomi leikkii –hanke on valloittava avaus valtakunnalliselle lasten ja ikäihmisten yhteiselle toiminnalle. Itse olen päässyt hakkeeseen mukaan korkeakouluharjoittelun ja Pro gradu-tutkielmani kautta. Välillä olen istunut toimistossa ja välillä junassa tai bussissa matkalla kohti Terhokerhoa. Antoisimmat hetkeni olen saanut kuitenkin viettää Terhokerhoissa.

Olen seurannut, mitä aikuisten ja lasten välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuu ja hetkittäin olen tempautunut mukaan pallojumppaan, taidenäyttelyyn tai dominon jännitykseen. Tutkielmassani tavoittelin lasten osallisuuskokemuksia lasten ja ikäihmisten yhteisessä kerhotoiminnassa. Lasten kanssa keskustellessani Terhokerhon tärkeimmiksi asioiksi nousivat mukava tekeminen ja kaverit. Osa lapsista tuli toimintaan mukaan oman kaverinsa tai sisaruksensa kanssa ja osa halusi saada Terhokerhosta uusia kavereita. Lapset halusivat myös tutustua Terhokerhojen aikuisiin. Terhokerhoon kuuluivat heidän mielestään niin lapset kuin aikuisetkin. Terhokerhot yhdistävät toiminnallaan eri sukupolvien lisäksi myös eri-ikäisiä lapsia. Eri-ikäisten lasten mahdollisuus osallistua samaan toimintaan ei ole itsestäänselvyys. Usein harrastusryhmät on jaettu iän perusteella jo melko varhaisessa vaiheessa. Lasten parhaimmat kokemukset yhteisestä tekemisestä olivat niitä, joissa toimittiin isolla porukalla yhdessä lasten ja aikuisten kesken – jumpattiin, leivottiin, leikittiin arvausleikkejä, pelattiin tai piirrettiin.

Terhokerhoissa lasten osallisuuskokemukset olivat konkreettisimmillaan ryhmään kuulumisen tunnetta ja mahdollisuutta vaikuttaa toimintaan. Tekemisen kautta toiset osallistujat kävivät tutuiksi, mikä lisäsi lasten tunnetta ryhmään kuulumisesta, uskallusta osallistua toimintaan ja tehdä aloitteita. Osallisuus onkin yksinkertaisimmillaan yhteisöön liittymistä, kuulumista ja siihen vaikuttamista. Osallisuus on vastavuoroista toimintaa, jossa toisen näkemykset tulee ottaa huomioon ja sallia kaikkien osallistujien aktiivinen toiminta. Lapset kuitenkin kertoivat osallistuvansa aikuisten suunnittelemaan toimintaan, jossa myös päätöksiä tekivät aikuiset. Lapset olisivat halunneet olla mukana suunnittelemassa toimintaa. Lapset kokivat, että heidän ehdotustensa perusteella toimintaa olisi voitu kehittää entistä mukavammaksi. Lapset kaipasivat myös mahdollisuutta olla mukana kerhon toteutuksessa. Lasten ottaminen mukaan toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin tarjoaa lapsille mahdollisuuden vaikuttaa toiminnan sisältöihin. Lasten mahdollisuus tehdä aloitteita on konkreettisempaa silloin, kun lapset otetaan tietoisesti mukaan toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin kuin silloin, kun aloitteenteko jätetään yksin lasten vastuulle.

Lapset viettävät nykyään suuren osan ajastaan institutionaalisen kasvatuksen ja toiminnan piirissä, jota säätelevät aikuiset. Lasten omaehtoisen ja aikuisten kontrollin ulkopuolella vietetyn ajan määrä on vähentynyt. Tästä syystä on tärkeää miettiä, millä keinoilla lapset voivat olla aktiivisia toimijoita ja kokea osallisuutta aikuisten järjestämässä toiminnassa. Lasten osallisuuskokemusten taustalla perimmäisenä vaikuttaa toiminnassa mukana olevien aikuisten lapsuuskäsitys. Oleellista on, miten aikuiset ymmärtävät lapsuuden ja millaisen roolin he haluavat antaa lapsille toiminnassa.

Lasten osallisuuskokemukset syntyivät vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Lapsia ei siis voi jättää yksin tekemään päätöksiä. Esimerkiksi suunnitteluvastuun sysääminen kokonaan lapsille olisi jättänyt Terhokerhoissa lapset monen mukavaksi koetun tekemisen ulkopuolelle, koska heillä ei olisi ollut tietoa, mitä kaikkea kerhossa oli mahdollista tehdä. Aikuinen ei voi luovuttaa valtaa ja vastuuta lapsille, mutta hän voi jakaa sitä lasten kanssa. Lasten kyvyt ja innostus eivät välttämättä alussa riitä toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Vaikuttamiseen pitää harjaantua ja tottua. Yhteisten vaikuttamiskokemusten kautta luottamus omiin kykyihin lisääntyy ja yhteiset kokemukset muuttuvat jaetuksi iloksi. Terhokerhojen rikkaus on lasten ja aikuisten välinen vuorovaikutus. Lasten ja aikuisten yhteisellä suunnittelulla, toteutuksella ja arvioinnilla saavutetaan toiminta, jonka sisältöihin kaikki osapuolet ovat saaneet vaikuttaa ja kaikki saavat kokea osallisuutta. Toiminnassa edetään yhteisin askelin!

Elina Weckström, varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija, Helsingin yliopisto

Julkaistu: 7.5.2015

Jaa artikkeli: