Vuorovaikutusleikkiä vauvan kanssa
”Vauva kasvaa ilossa ja rakkaudessa.” Lause sisältää suuren viisauden meille kaikille vauvojen kanssa toimiville – vanhemmille, läheisille, ammattilaisille, kuntouttajille. Siinä ei sanota, että vauva kasvaa ja kehittyy suuren lelumäärän ansiosta. Ylenpalttinen mainonta, ehkä myös taloudelliset mahdollisuutemme, ovat omiaan luomaan meille kuvan välineiden ylivertaisuudesta, jopa välttämättömyydestä, lapsen suotuisan kasvun ja kehityksen osana. Mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sitä tärkeämpää on nähdä vuorovaikutus leikin keskeisenä elementtinä. Ja usein välineeksi riität sinä itse!
Rupsujumppaa….
Vauvan kanssa vuorovaikutusta ja leikkiä on luonnollista toteuttaa arkisissa hoitotilanteissa. Pesu- ja pukemistilanteet ovat oivia paikkoja leikkiä, kunhan muutama vaatimus – lämpö, vauvan sopiva vireystila ja ravitsemus – täyttyvät sekä kontakti vauvan ja hoivaajan välillä toimii. Pieniä hellitteleviä sivelyjä pestessä kasvot, silmät, korvat ja posket. Varpaiden ja sormien ”laskemista” ja suukottelua. Rupsujumppaa jalkoja vuorotellen koukistellen, vauvan omilla käsillä taputtelua ja silittelyä. Vauvan nostamista ja tukemista katsekontaktille otolliseen asentoon. Odottelua ja toistoa, jotta vauva ehtii mukaan aistimaan kosketuksen ja nauttimaan siitä. Ehkä vauvahierontaa öljytyin käsin, kosketus paljaalle iholle on vauvalle valtava sensorinen kokemus ja stimulus.
…ja kukkuu-leikkejä
Vauvat rakastavat lempeää puhelua ja lauleskelua hoidon ohessa. Ajan kanssa leikkiin tulee uusia ulottuvuuksia. Ääniä, pörinää ja pärinää. Kukkuu-leikillä saat vauvan sietämään puseron pukemista, loruilemalla ja rallattelemalla kestämään epämukavuutta vielä hetken ajan. Iloisesti hymyilevä, riemusta hihkuva ja touhukkaasti liikehtivä lapsi antaa meille palautteen leikin onnistumisesta ja toiveesta jatkaa. Toistuessaan leikki rakentaa vauvan maailmaa antaen hänelle tunteen turvallisuudesta ja ennakoitavuudesta. Karistellaan vain kaikki vuorovaikutusta kahlitseva kainostelun kipsi ja annetaan palaa täysillä – ”yleisö” on vastaanottavaista!
Vuorovaikutusta vauvan ehdoilla
Työssäni kohtaan usein hyvin vaikeasti sairaita vauvoja ja heidän perheitään. Meille aikuisille se on aina opettelun paikka etsiä juuri tämän vauvan tapa toimia ja reagoida, se haastaa taitojamme ja jaksamistamme, kun vauva ei välttämättä reagoikaan totuttuun tapaan aloitteisiimme. Joskus olemme toimissamme liian nopeita ja vauva ei ehdi mukaan vuorovaikutusleikkiimme, kun jo muutamme toimintaamme. Myös terveen vauvan kanssa luontevat hoitamiseen liittyvät vuorovaikutustilanteet voivat olla kuormittavia hoitoja, jotka on parempi suorittaa nopeasti rasituksen minimoimiseksi. Aktiivinen pienten nyanssien havainnointi on usein ainoa tapa havaita ne hentoiset liikahdukset, jotka vauvan olemuksessa kertovat mielihyvästä.
Haastava aika lisää vuorovaikutuksen merkityksellisyyttä
Näinä aikoina koronapandemia painaa puumerkkinsä asiaan kuin asiaan. Aiheellisestikin on jo tuotu esille huoli, mikä on korona-ajan vaikutus pienten lasten psyykkiseen ja erityisesti sosiaaliseen kehitykseen. Vaikka kontakti ensisijaiseen huoltajaan on äärimmäisen tärkeä, on sosiaalistumisella, muilla läheisillä ihmisillä ja ihmissuhteilla, osuutensa hyvinvoinnissamme. Kontakteja on vähemmän, nekin osin maskikasvoisia tai ruudun takana.
Voi vain miettiä, että millaiset vaikutukset ovat vanhempien peloista, eristäytymisestä ja kontaktien vähäisyydestä johtuvalla jännittyneisyydellä ja väsymisellä ja näiden tunnetilojen siirtymisellä perheen vuorovaikutukseen. Rajansa silläkin, miten paljon me aikuisetkaan jaksamme pelkkien facetime-puhelujen varassa, saati pienet lapset. Aika näyttää millaisen sadon koronakylvöksestä joudumme korjaamaan!
Koetetaan me kaikki vauvaperheitä työssämme kohtaavat olla takaamassa jokaisen vauvan elämään ilon ja rakkauden täyteisiä vuorovaikutushetkiä!
Päivi Kyllönen
Lastenneurologian hoitajat (Lane) ry pj.
lastenhoitaja, sosiaaliohjaaja, Kiikku-vauvaperhetyöntekijä, Toimiva lapsi ja perhe -menetelmien kouluttaja
OYS lastenneurologinen yksikkö
