Villiä leikkiä kasvattajan kanssa
“Kasvattaja ja lapset ovat leikkineet lattialla levitetyllä patjalle ’konkkis, konkkis, koira metsään menee’-leikkiä, ja nyt leikissä on pieni paussi. Kasvattaja istuu lasten kanssa patjalla. Emmi (2v 5kk) kiepsahtaa takaapäin kasvattajan kaulalle hymyillen ja Vilho (2v 3kk) tekee samoin. Kasvattaja kiertää kätensä Vilhon vyötärölle, pyöräyttää hänet etupuolelleen ja antaa hänelle suukon poskelle. Vilho nauraa. Viktor (2v 4kk) ja Silvia (2v 3kk) nousevat patjalta ylös halailemaan kasvattajaa. Nyt kaikki lapset roikkuvat kasvattajan kaulassa. (…) Kasvattaja juttelee Emmille: Jos mä pyöräytän sut tuosta. Mä pyöräytän tuonne… ja pyöräyttää Emmin eteensä. Emmi kiljahtelee iloissaan. Viktor on siirtynyt vähän kauemmas, mutta kiiruhtaa nyt halaamaan kasvattajaa, joka ottaa hänet syliinsä ’vauvaotteeseen’, keinuttaa häntä ja laulaa: Aa tuuti Viktor…Viktor ja kasvattaja katsovat toisiaan silmiin ja nauravat. Emmi työntyy nyt väliin ja kapuaa kasvattajan keinutettavaksi. Leikki jatkuu, lapset roikkuvat kasvattajan kaulassa, kasvattaja ja lapset halailevat toisiaan ja kasvattaja pyörittelee lapsia edestakaisin ympärillään. Lapset hihkuvat. Kasvattaja huomaa, että Vilho yrittää kavuta patjalle saapuneen itseään lähes vuotta nuoremman Hiljan (1v 5kk) päälle. Hilja parahtaa: Äää! Kasvattaja sanoo lempeällä äänellä Vilholle: Nyt näyttää siltä, että Hilja ei tykkää… Hilja ei taida tykätä. Kasvattaja siirtää kädellään Vilhon kauemmas Hiljasta ja Hilja jää katselemaan isompien peuhaamista. Leikki jatkuu. Kasvattaja nostaa Vilhon ja Emmin ilmaan ja heiluttaa heitä puolelta toiselle. Lapset nauravat.”
Katkelma kuvaa lyhennettynä riehumis- ja peuhuleikkiä, joka sisältyi päiväkodissa havainnoimaani leikkihetkeen alle kolmevuotiaiden lasten ryhmässä (a). Tämä pienille lapsille ominainen villi leikki näkyi lattialla telmimisen lisäksi monella muullakin tavalla kuten riehakkaana peräperää juoksenteluna, hyppimisenä, toisiinsa törmäilynä ja maahan mätkähtelynä. Leikissä jäljiteltiin toisia, toistettiin samaa, huudettiin ja kiljuttiin. Yhteisellä riehumis- ja peuhuleikillä tarkoitetaankin liikunnallista tai fyysistä toimintaa, jota luonnehtivat leikillisyys, myönteiset tunteet ja emotionaalisen hyvinvoinnin osoitukset.
Usein aikuiset rajoittavat riehumis- ja peuhuleikkejä turvallisuussyistä. Niissä sattuu vahinkoja ja ne ovat meluisia. Kuitenkin myös nämä leikit ovat tärkeitä sekä lapselle itselleen iloa tuottavana toimintana että lapsen oppimisen ja kehityksen kannalta. Pienet lapset, joiden puhetaidot ovat vielä vähäisiä, kommunikoivat, kokevat ja ymmärtävät asioita paljolti kehollisesti käyttämällä kaikkia aistejaan. Merkityksellisiä tässä ovat näkö-, kuulo-, haju- ja makuaisti, mutta myös tunto-, liike- ja tasapainoaisti ja niiden yhteistoiminta, kuten sensorisen integraation teoria tähdentää (b). Nämä aistit ja niiden yhteistoiminta harjaantuvat riehumis- ja peuhuleikissä.
Riehumis- ja peuhuleikki on tavallisimmin lasten keskinäistä leikkiä. Havainnoimissani päiväkodeissa lasten ja kasvattajien yhteiset riehumis- ja peuhuleikit olivat usein kasvattajien ohjaamia liikuntaleikkejä, joissa juostiin, pompittiin ja pyörittiin rajusti. Tavanomaisia olivat myös erilaiset fyysiset kontaktileikit. Alun leikkikatkelma toimii esimerkkinä kontaktileikistä, jossa kasvattajalla näyttäisi olleen yhtä iso rooli kuin lapsilla. Jo ennen leikkiä kasvattaja on huolehtinut turvallisesta ympäristöstä, jossa lapset voivat vapaasti riehua ja peuhata. Kimmokkeena tälle riehumis- ja peuhuleikille näyttäisi olleen tuttu loruleikki, jossa lapset ovat lekotelleet patjalla ja kasvattaja on ’pyöräilyttänyt’ vuoron perään kunkin lapsen jalkoja lasten hihkuessa ja nauraessa. Tässä ja leikin muuttuessa hetken päästä villimmäksi kasvattajan keinuttaessa, nostellessa ja kieputtaessa lapsia ja lasten osallistuessa siihen riehakkaasti, eri aistit integroituvat lasten kehoissa: liikeaisti, joka antaa tietoa kehon asennoista ja tasapainoaisti, joka koordinoi liikkeitä, aktivoituvat nopeatempoisessa leikissä. Yhteistoimintaan osallistuu myös tuntoaisti fyysisen kosketuksen, kuten sylin, halausten ja suukkojen kautta.
Fyysisen kosketuksen lisäksi kasvattaja osoittaa lapsille hellyyttä ystävällisin sanoin ja äänenpainoin. Lasten hellyydenosoitukset kasvattajaa kohtaan ovat raisuja. Leikkiin sisältyvän pienen turvallisuusriskin kasvattaja ratkaisee helläkätisesti. Hauska ja humoristinen ilmapiiri on ilmausta emotionaalisesta hyvinvoinnista, samoin kuin lasten energisyys ja kaikkien osallistuvien yhteinen riemu.
Tiivistäen voidaan sanoa, että riehumis- ja peuhuleikillä on suuri merkitys kehityksen fyysisen ja motorisen alueen lisäksi sosiaalisella, emotionaalisella ja jopa tiedollisella alueella. Lapsi oppii vuorovaikutus- ja itsesäätelytaitoja sekä yhteisen toiminnan periaatteita. Hän saa tietoa omasta kehostaan ja omista taidoistaan. Riehumis- ja peuhuleikki tuo lapsille – ja kasvattajille, kuten alun leikkikatkelmassa – mielihyvää ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Näistäkin syistä kasvattajan kannattaa ottaa siihen salliva asenne ja heittäytyä itsekin mukaan leikkiin.
Maritta Hännikäinen
Varhaiskasvatuksen professori (emerita)
Jyväskylän yliopisto
Kirjoitus on lyhennelmä artikkelista Iloa ja läheisyyttä – pienten lasten riehumis- ja peuhuleikki (2015) teoksessa A. Pakanen (toim.) Lastentarhanopettajan kalenteri 2015-2016. Helsinki: PS-kustannus, sivut 198-203
(a) Viittaa Suomen Akatemian rahoittamaan tutkimushankkeeseeni Emotional wellbeing of the younger children in day care groups: social relationships, participation and teachers’ role in joint activities, SA 136200.
(b) Ayres, A. J. 1979. Sensory Integration and the child. Los Angeles: Western Psychological Services.
