Vaativa leikkipedagogiikka ei ole leikin asia
Suomessa varhaiskasvatuksen yksi omaleimainen ja puolustettava piirre on leikki. Valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) arvopohjana on lapsen oikeus leikkiä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa todetaan, että varhaiskasvatuksessa tulee ymmärtää leikin itseisarvo lapselle sekä sen pedagoginen merkitys oppimisessa ja lasten kokonaisvaltaisessa kehityksessä ja hyvinvoinnissa.
Leikillä on aina yhteys lasten elämään ja ympäröivään kulttuuriin. Päiväkodeissa suosittuja leikkejä ovat koti- ja kauppaleikit sekä lääkärin vastaanottoleikit. Lasten kodeissa leikitään päiväkotien aamupiirejä ja päiväkodeissa perheiden lomamatkoja. Viime vuosien aikana myös erilaiset mediahahmot, Ryhmä Haut ja Franklinit ovat tulleet lasten leikkiaiheiksi.
Leikki on keskeinen työtapa varhaiskasvatuksessa. Tutkimustuloksissa on löydetty yhteys leikin ja lasten käyttäytymisen säätelyyn. Leikkiminen on keino, jonka avulla opitaan toimimaan toisten kanssa. Leikissä opitaan neuvottelemaan, tekemään myönnytyksiä ja odottamaan omaa vuoroa. Vertaissuhteilla on tunnetusti hiova vaikutus ja leikkitovereiden merkitys esimerkiksi kielen oppimisessa ovat tunnistettuja asioita. Paljon leikkivien lasten leikkitaidot kehittyvät ja he ovat houkuttelevia leikkikavereita. Entä lapset, jotka eivät osaa leikkiä tai liittyä leikkiin? Toteutuuko oikeus leikkiin kaikkien lasten kohdalla ja toimiiko leikki kehityksen ja oppimisen lähteenä kaikille lapsille?
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa todetaan, että henkilöstön tulee tunnistaa leikkiä rajoittavia tekijöitä. Henkilöstön tulee suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti kehittää ja ohjata leikkiä edistäviä toimintatapoja sekä havainnoida lasten leikkiä.
Leikin tulkintaan tarvitaan vahvaa pedagogista ammattitaitoa
Havainnointi onkin keskeinen keino lisätä ymmärrystä, mitä leikissä tapahtuu, mutta ajatus leikin automaattisesti kehittävästä luonteesta tulisi kyseenalaistaa. Ollakseen kehittävää leikkiä, leikin havainnointiin, tulkintaan ja kehittämiseen tarvitaan vahvaa pedagogista ammattitaitoa. Leikkimisen havainnointi paljastaa hyvät vertaissuhteet, mutta myös vertaissuhteet, jotka eivät sitä ole. Leikkiteorioiden tuntemuksesta, varhaisiän kehityspsykologisesta tiedosta, leikkiaiheiden (mm. mediahahmojen) tuntemisesta ja tuoreesta tutkimustiedosta on myös huomattavaa apua leikin tulkinnassa ja leikkiä kehittävissä toimenpiteissä.
Joskus vertaisryhmään liittyminen ja ystävystyminen tapahtuu itsestään, joskus tässä tarvitaan enemmän apua. On keskeistä pohtia, mitä tulee tehdä, kun lapsi jää toistuvasti vertaisryhmän ja leikin ulkopuolelle tai ei ole statusasemaltaan tasavertainen. Miten näille lapsille löydetään ystävä vertaisryhmästä ja luodaan yhteys toisiin. Ulkopuolelle jäävät lapset voivat olla kiinnostuneita eri asioista kuin ikätoverinsa tai he viettävät päiväkodeissa aikaa epäsäännöllisesti. Kielteisen vuorovaikutuksen kehän rikkominen ja lasten keskinäisten suhteiden muotoilu vaatii ymmärrystä ja osaamista. Lasten leikkikaverin varausjärjestelmät, leikkitovereiden ”vapaa valinta” vaatii myös rohkeutta ja uskallusta puuttua näihin tarvittaessa. Leikin kehittäminen voi vaatia leikkitovereiden jakamisen siten, että leikkiminen ”taitavan leikkijän” kanssa mahdollistetaan kaikille lapsille, jolloin myös kaikkien leikkitaidot pääsevät kehittymään.
Varhaiskasvatuksen opettaja turvaa kaikille lapsille oikeuden leikkimiseen
Leikki ja vertaissuhteet liittyvät kiinteästi yhteen. Vertaisryhmään kiinnittyminen tarvitsee yhteisiä päivittäisiä kokemuksia, joita erilaiset retket ja ohjatut toiminnat ovat. Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen tai tuntiperustainen laskutus tuottaa olosuhteita, joita tulisi arvioida myös tästä näkökulmasta.
Lasten liittäminen vertaisryhmään ja leikin havainnointi ja kehittäminen ovat asioita, joita varhaiskasvatuksen opettajat koulutuksessaan opiskelevat, ja joihin varhaiskasvatuksen opettaja päivittäisessä työssään paneutuu. Varhaiskasvatuksen opettaja on koulutuksensa puolesta leikin asiantuntija.
Kaikki toimenpiteet, jotka edistävät mukaan lasten pääsyä leikkiin ja tunne, jossa lapsi tuntee itsensä tärkeäksi ja kiinteäksi osaksi ryhmäänsä, ovat vaikuttavaa ja varsin edullista syrjäytymisen ehkäisyä.
Tärkeää on myös se, että leikki ja leikkiminen itsessään ovat merkityksellistä. Itsenäinen, vapaa leikki ja leikkitovereiden valinta kuuluu myös lapsen oikeuksiin. Keskeistä onkin tasapaino, jotta kaikkien lasten oikeus leikkiin toteutuu.
Anitta Pakanen
Puheenjohtaja
Lastentarhanopettajaliitto
