Lapset leikkivät erilaisia leikkejä pihalla
Jaa artikkeli:
Facebook
Twitter

TUTKIMUSTIETOA LEIKISTÄ

Leikkipäivä-ohjelma kokoaa sivuilleen tutkimustietoa leikistä niin tutkimustulosten, asiantuntija-artikkeleiden kuin seminaaritallenteiden muodossa.

Julkaisemme tällä sivulla erilaisia leikin tutkimukseen liittyviä aineistoja.

Tarinallisen leikin käsikirja 2017

Millainen on aikuisen rooli lasten leikissä, mitä aikuinen voi tehdä lasten leikin hyväksi, tarvitsevatko aikuiset ja lapset myös yhteisiä leikkikokemuksia? Muun muassa näiden kysymysten äärelle syventyy Tarinasta leikiksi –Tarinallisen leikin käsikirja, jonka tarkoituksena on antaa varhaiskasvatuksen alan ammattilaisille konkreettisia vinkkejä lasten leikin havainnoimiseen, leikkiin osallistumiseen ja leikin rikastuttamiseen. Käsikirja lähestyy leikkiä tarinallisen leikin käytäntöjen näkökulmasta, mutta vinkkejä voidaan soveltaa myös yleisemmin lasten ja aikuisten leikillisiin kohtaamisiin.

Tarinallisen leikin käsikirja syntyi Tarinalliset oppimisympäristöt leikissä ja oppimisessa -hankkeessa (Narrative environments for play and learning). Erasmus+ -rahoitteista hanketta koordinoi Liettuan pedagoginen yliopisto ja se toteutettiin yhteistyössä Suomen, Puolan, Iso-Britannian ja Liettuan kanssa. Suomesta hankkeessa mukana olivat Helsingin yliopiston Kasvatustieteellinen tiedekunta ja Kaivokselan päivähoitoyksikkö.

Yhteisen ymmärryksen rakentuminen aikuisten ja lasten välisessä leikissä: Aikuisen roolit ja pedagogiset käytänteet varhaiskasvatuksen taaperoryhmässä
Annukka Pursi, väitöskirja, tarkastettu Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa syyskuussa 2019

Leikkien, havainnoiden, kannatellen – Vertaisvuorovaikutusta vahvistavaa pedagogiikkaa varhaiserityiskasvatuksen toimintaympäristössä
Marja Syrjämäki, väitöskirja, tarkastettu Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa marraskuussa 2019

Kehittävä palaute varhaiskasvatuksessa -hanke 2019, Helsingin yliopisto
Kasvatustieteen tohtori, lehtori Jyrki Reunamon artikkeli 1−3-vuotiaiden lasten esineleikit, roolileikit ja sääntöleikit

Pandemian aikainen leluleikki kuroo umpeen sosiaalista etäisyyttä: Nallehaaste on esimerkki hyvää tekevästä, yhteisöllisestä leikistä
Katsausartikkeli 2020, lelututkija, tutkimuspäällikkö Katriina Heljakka, Pori Laboratory of Play, Turun Yliopisto

Maailman terveysjärjestö WHO julisti kansainvälisen terveydellisen hätätilan 30. tammikuuta 2020. Helmikuun 11. päivänä organisaatio julkaisi nimen uudelle koronavirukselle, joka on sittemmin tunnettu maailmanlaajuisen pandemian (yli maanosien ulottuvan epidemian) aiheuttaneena COVID-19-viruksena. Tämä pandemianaikaista leikkiä tarkasteleva katsausartikkeli käsittelee kansainväliseksi ilmiöksi muodostunutta nallejahtia keskittyen analysoimaan leikin muotoa Suomen näkökulmasta käsin. Maaliskuun 2020 alkupuolella suomalaiset ryhtyivät asettamaan nalleja kotiensa ikkunoihin ohikulkijoita ilahduttaakseen. Niin lapsia kuin aikuisiakin leluasetelmien tekemiseen ja niiden ihailuun perustuvan leikin pariin houkuttelevasta, globaalista leikkitoiminnasta tuli nopeasti suosittu ja kansallisen median laajasti huomioima ilmiö.

Tähän avoimeen, visuaalis-materiaaliseen ja sosiaalisen median alustoilla jaettuun leikkiin liitettiin myös varhaisessa vaiheessa pelillistetty tavoite—leluhahmojen bongaamiseen perustuva nallehaaste. Tämä suomalaisia ja kansainvälisiä uutisartikkeleita sekä sosiaalisessa mediassa jaettuja nallejahtikuvia ja nallejahtiin liittyviä tviittejä tutkimusaineistonaan hyödyntävä katsausartikkeli tulkitsee pandemian aikaista leluleikkiä mimeettisen esineleikin, sosiaalisesti ja teknologia-avusteisesti jaetun ruutuleikin ja hyvinvointia tukevan, yhteisöllisen leikin näkökulmista. Katsausartikkelissa todetaan, miten mielikuvitus, osallistavuus ja yhteisöllisyys nivoutuvat tärkeimmiksi nallejahtiin liittyvää leikkitoimintaa kuvaaviksi piirteiksi. Asemoimalla nallejahdin esimerkiksi pandemian aikaisesta, ylisukupolvisesta leikkitoiminnasta, katsausartikkeli osoittaa poikkeusolojen ehdollistamaan leluleikkiin kuuluvan kaksi merkittävää sosiaalista etäisyyttä umpeen kurovaa tekijää: leikin digiloikan herättämän neuvokkuuden ja leikillisen resilienssin, jonka voimin leikitään yhdessä ja yhteisen hyvän puolesta fyysisen eristäytymisen tuomien haasteiden vaikutusta vastaan.