Suhteemme leikkiin kertoo ihmiskäsityksestämme
Se, mitä ajattelet leikistä, kertoo jotain siitä, mitä ajattelet lapsista ja aikuisista. Oletko koskaan ajatellut, miksi leikki on tärkeää? Entä oletko pohtinut, kenelle se on tärkeää?
Minkä seuraavista valitsisit eniten ajatuksiasi kuvaavaksi?
1. Leikki on tärkeää, koska sen kautta oppii uusia asioita.
2. Leikki on vähemmän tärkeää kuin oppiminen.
3. Leikki sopii lapsille, mutta ei kuulu aikuisten elämään.
4. Leikki sopii kaikille.
5. Leikki on arvokasta sellaisenaan, ilman tavoitteita.
Lapsuudentutkijat ovat jo pitkään kritisoineet lapsikäsitystä, jossa lapsia kohdellaan ensisijaisesti tulevaisuuden aikuisina (”human becomings”), eikä tässä hetkessä kokonaisina ihmisinä (”human beings”). Jos lapsiin keskitytään vain tulevina aikuisina, heidän nykyisyyttään ei pidetä yhtä arvokkaana kuin valmistautumista tulevaan aikuisuuteen. Tällöin myös lasten oikeutta tulla suojelluiksi saatetaan painottaa heidän osallistumisoikeutensa kustannuksella, eikä lasten näkökulmaa omiin asioihinsa pidetä yhtä merkityksellisenä kuin aikuisten käsityksiä hänen tulevaisuudelleen tarpeellisista asioista.
Olevia vai tulevia?
Jos pidämme leikkiä tärkeänä vain siksi, että sen kautta voi oppia jotain, se kertoo katseen kohdistamisesta ensisijaisesti tulevaisuuteen tämän hetken sijasta. Samoin on, jos pidämme ”pelkkää leikkiä” vähemmän tärkeänä kuin oppimista. Suhteemme leikkiin kertoo siis lapsikäsityksestämme.
Mutta kertoo se aikuiskäsityksestämmekin. Aikuiset on suhteessa lapsiin nähty usein enemmän ”olevina” kuin ”tulevina” eli ikään kuin valmiina ihmisinä (joihin lapsia verrataan). Toisaalta esimerkiksi työntekijöinä tai veronmaksajina meiltä tunnutaan kuitenkin odotettavan jatkuvaa kehittymistä ja (tehokkuuden) kasvua. Tehokkuusajatteluun leikki ei sovi, sillä se nähdään vain lapsille sopivana ja aikuisille lähinnä ajan tuhlauksena. Leikkikäsityksemme liittyy siis läheisesti koko ihmiskäsitykseemme, kuten siihen, onko ihminen arvokas sellaisenaan, vai vasta sitten, jos koko ajan oppii, kehittyy ja on tehokas.
Vai sekä että?
Ovatko ihmiset siis ”olevia” vai ”tulevia”, vai sekä että? Itse olen tutkimusprosessini myötä päätynyt sekä–että-ajatteluun, joka mahdollistaa sekä ihmisen ja hänen tämänhetkisen elämänsä arvostamisen sellaisina kuin ne ovat, että myös hänen kehityksensä tukemisen ja tulevaisuutensa turvaamisen. Silloin elämässä täytyy kehittymisen ja tuottamisen lisäksi olla asioita, jotka mahdollistavat tässä hetkessä elämisen ja jota tehdään pelkästä sen tekemisen tuottamasta ilosta, ei jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Leikki on juuri sellainen asia, ja niinpä suhteemme leikkiin kertookin paljon arvoistamme.
Jos ajatellaan, että sekä aikuiset että lapset ovat tässä hetkessä kokonaisia ja arvokkaista sellaisenaan, mutta samaan aikaan keskeneräisiä ja kehittyviä, voidaan sanoa: Leikki on tärkeää, koska sen kautta oppii uusia asioita, mutta se on myös arvokasta sellaisenaan, ilman tavoitteita. Ja se on tarpeellista kaikille, niin lapsille kuin aikuisillekin!
Johanna Olli
Sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri, joka on aina pitänyt leikkiä tärkeänä osana hoitotyötä.
Väitöskirjatutkija, jonka parhaillaan esitarkastuksessa oleva väitöskirja käsittelee vammaisten lasten osallisuutta myös leikin näkökulmasta.
Tuore yrittäjä, joka tarjoaa ja järjestää koulutuksia myös leikkiin liittyvistä aiheista.
Aikuinen, joka järjestää aktiivisesti mahdollisuuksia leikkiä itsekin.
Johannan ajatuksia leikistä ja arvoista kuulet enemmän Leikki yhteisenä kielenä -tapahtumassa tiistaina 7.11. klo 16-19.45!
Lämpimästi tervetuloa mukaan! Tule paikalle paikan päälle Helsinkiin, Maijansaliin Oodiin tai seuraa tapahtumaa striimin kautta. Striimilinkin voit tilata tästä Tapahtumasta tulee lyhennetty tallenne myöhemmin Leikkipäivän sivuille.
Lue lisää: https://kohtaamistaito.net/
Kirjoituksessa käytetyt lähteet
Bjorbækmo Wenche, Robinson Hilde Stendal & Engebretsen Elvond. 2018. Which knowledge? An examination of the knowledge at play in physiotherapy with children. Physiotherapy Theory and Practice 34(10):773–782. doi: 10.1080/09593985.2018.1423654
Fahy Sarah, Delicâte Nicola & Lynch Helen. 2021. Now, being, occupational: Outdoor play and children with autism. Journal of Occupational Science 28(1), 114-132. doi: 10.1080/14427591.2020.1816207.
Lynch Helen, Prellwitz Maria, Schulze Christina, Moore Alice H. 2018. The state of play in children’s occupational therapy: A comparison between Ireland, Sweden and Switzerland. British Journal of Occupational Therapy. 81(1):42–50. doi:10.1177/0308022617733256
Nordström Birgitta, Lynch Helen & Prellwitz Maria. 2020. Physio- and Occupational Therapists View of the Place of Play in Re/habilitation: A Swedish Perspective, International Journal of Disability, Development and Education, https://doi.org/10.1080/1034912X.2020.1846689
Olli Johanna, Salanterä Sanna, Karlsson Liisa & Vehkakoski Tanja. 2021. Getting into the Same Boat – Enabling the Realization of the Disabled Child’s Agency in Adult–Child Play Interaction. Scandinavian Journal of Disability Research, 23(1), 272–283. DOI: http://doi.org/10.16993/sjdr.790
Olli Johanna. Väitöskirja (esitarkastuksessa).
Qvortrup Jens. 2009. Are children human beings or human becomings? A critical assessment of outcome thinking.” Rivista Internazionale Di Scienze Sociali 117, 3-4, 631–53.
Sivun ylälaidan kuva: Elias Lahtinen
