”Sinut on nähty”
Oletko havahtunut miettimään, miten monissa lasten leikeissä on kyse nähdyksi, huomatuksi tai löydetyksi tulemisesta? Piiloleikki, purkkis, väri, peili, yhteiset videot, mitä tiedät ystävästä…
Minä havahduin tähän jälleen kesän aikana, kun leikkihetkissä oli mukana eri-ikäisiä lapsia ja aikuisia. Yhteisen leikin kautta muodostui niin lapset kuin aikuisetkin yhteen kokoava, turvallinen tila. Yhteisiä leikkihetkiä kuvasi ilo, nauru, yhteenkuuluvuus, hyväksyntä, turvallisuus, heittäytyminen, ajattomuus.
Nähdyksi tuleminen perustarpeena
Vastasyntyneen lapsen kohdalla meidän on helppo ymmärtää nähdyksi tulemisen perustarve. Pieni lapsi ei selviä ilman, että aikuinen näkee hänet, vastaa tarpeisiin ja hoivaa. Jokaiseen meistä on asetettu sisäsyntyinen perustarve tulla toisen ihmisen näkemäksi ja kohtaamaksi. Lapsen käsitys itsestä muodostuu suhteessa hoivaavaan aikuiseen. Iän myötä peiliä etsitään kavereista, muista ihmisistä ympärillä. Eikä tuo tarve olla vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa, tulla nähdyksi ja kohdatuksi, poistu meistä missään vaiheessa elämän aikana.
Leikki luo yhteyden ja turvaa
Äitinä ja perhehoitajana olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa vuorovaikutus- ja kiintymyssuhdetta lapsen tai nuoren kanssa on lähdetty rakentamaan erilaisissa tilanteissa ja ikävaiheissa. Miten luoda vuorovaikutus- ja kiintymyssuhde vastasyntyneen, kolmivuotiaan, esimurrosikäisen tai murrosikäisen lapsen kanssa, kun aiempaa yhteistä historiaa ja kokemusmaailmaa ei vielä ole. Jokainen meistä tarvitsee kokemuksen siitä, että joku näkee minut. Joku on kiinnostunut juuri minusta, juuri sellaisena kuin minä olen – ainutlaatuisena. Joku rakastaa ja arvostaa minua ihan omana itsenäni.
Kokemukseni mukaan leikki ja leikkisyys ovat luontevimpia keinoja paitsi yhteyden rakentamiseen, myös hoivan ja huolenpidon välittämiseen. Leikki luo yhteyden, josta syntyy kokemus nähdyksi tulemisesta. Yhteisen leikin kautta syntyy tila, joka vahvistaa turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokemusta. Leikkiin heittäytyminen ja pysähtyminen ei aina ole meille aikuisille kovin helppoa tai luontevaa. Mutta kun sen askeleen ottaa ja uskaltaa heittäytyä – saa myös itse todella paljon!
Jaettu kokemus vahvistaa yhteenkuuluvuutta
Olen usein jutellut lasten kanssa esimerkiksi kesäloman tai viikonlopun jälkeen siitä, mitä heille on jäänyt mieleen yhteisistä reissuista tai ajasta. Vaikka vanhemmuutta on takana yli kaksi vuosikymmentä, havahdun edelleen lapsen vastauksen äärellä. Mieleenpainuvimpien ja merkityksellisimpien kokemusten kärjessä eivät useinkaan ole huvipuistot ja suureelliset huvit – listan kärjessä on yhteiset leikkihetket, yhdessä koetut tilanteet, aikuisen jakamaton huomio tai metsäretki mustikkaan ja yhdessä mustikkapiirakan leipominen.
Leikitään – Nähdään toinen toisemme
Susanna Uusi-Pohjola
Hyvinvoinnin ja terveyden yksikön päällikkö
Suomen Punainen Risti
