Saako koronaepidemialla leikkiä?

Leikki ja leikkiminen ovat lapsen tapoja käsitellä ympäröivän maailman pelottavia ja uhkaavia ilmiöitä ja leikin kautta lapset pystyvät jäsentämään ja pilkkomaan näitä vaikeita asioita itselleen käsiteltäviksi kokonaisuuksiksi. Lapset siis “leikkivät koronaa” ja aikuisten on tärkeä välittää lapselle viesti, ettei leikissä ole mitään väärää tai pahaa.

Leikin merkitys lapsen oppimiselle ja hyvinvoinnille on osoitettu monissa tutkimuksissa. Leikin tavoitteena ei koskaan ole jonkin yksittäisen asian muistaminen tai omaksuminen, vaan lapsen aktiivinen toiminta, tiedon muodostaminen ja haastavienkin asioiden käsittely lapselle sopivalla tasolla. Vygotsky (1976) puhuu lähikehityksen vyöhykkeestä, oppimisen alueesta, jossa lapsi muotoilee käsiteltävän asian leikin kautta itselleen sopivaksi.

Leikki hälventää pelkoa

Leikissä ympäröivän yhteiskunnan ilmiöt eivät ole liian suuria, pelottavia tai uhkaavia, koska leikin kautta lapsi säätelee niiden käsittelyyn tarvitsemiaan voimavarojaan. Leikin voidaan ajatella olevan eräänlainen sosialisaation polku, jonka kautta lapset käsittelevät heille tuntemattomia ilmiöitä ja asioita ja samalla sosiaalistuvat yhteiskuntaamme (Kangas ym. 2019). Poikkeustilan aiheuttama yhteiskunnallinen tilanne ei ollut kenellekään meistä kulttuurinen tottumus tai tapa. Aikuiset ovat olleet aivan yhtä hämmentyneitä ja pelästyneitä kuin lapsetkin, eikä meillä ole tietoa jaettavaksi lapselle muuttuneesta yhteisöstämme – emme tunne sitä itsekään.

Entistä tärkeämmäksi nousee siis leikin merkitys sekä erilaiset leikilliset menetelmät, joiden avulla lapset pyrkivät muuttunutta tilannetta käsittelemään. Leikin kautta lapsi voi käsitellä pelkoa ja epävarmuutta, ja laajemmin leikki tuottaa lapselle hallittavia ja korjaavia kokemuksia traumaattisten asioiden käsittelyn kanavana (Smidt 2011).

Leikki antaa supersankarivoimat

Edellisen Suomeen asti vaikuttaneen ja paniikkia aiheuttaneen epidemian, sika-influenssan aikaan päiväkodeissa leikittiin muun muassa sikainfluenssalaboratorioita ja sairaalaa, joissa pehmoeläimet saivat hoitoa ja verinäytteet (vesivärillä toteutetut) analysoitiin. Tutkimusryhmämme tarkasteli näitä leikkejä lasten osallisuutta kartoittavassa tutkimushankkeessa ja osoitti, miten tärkeää on kuunnella lasten huolta ja tukea toimintaa, jossa lapsia huolestuttavia ilmiöitä voidaan käsitellä leikkien (Kangas 2016; Venninen ym. 2010).

Leikkiminen lisää lasten hyvinvointia, kokemusta hallinnan tunteesta sekä mielikuvituksen mahdollisuuksia pahan voittamiseksi. Lapset tarvitsevat kokemuksia omasta voittamattomuudestaan, supervoimistaan, eikä aikuisen pidä yrittää hallita leikkiä ja hillitä lasta, joka supersankarikyvyillään loihtii koronaviruksen pois, jos pahan poistaminen leikkien lisää lapsen turvallisuuden tunteita. Leikissä lapsilla suuremmat mahdollisuudet tilanteiden kontrollointiin ja asioista päättämiseen (Hilppö ym. 2016; Bae 2009). Toisaalta lapset kaipaavat pelottavassa tilanteessa hoivaa ja kokemusta huolenpidosta. Empaattisina olentoina he myös tarjoavat sitä muille ja hoitavat pehmolelujaan, pikkuautojaan ja – aikuisen niin salliessa – meitä.

Leikki lisää mielen suojaa

Leinonen (2013; ks Kangas & Lastikka 2019) selvitti tutkimuksissaan 4–6-vuotiaiden lasten käsityksiä aikuisten rooleista varhaiskasvatuksessa kuviin perustuvan haastattelun avulla. Mielenkiintoista oli havaita, millaisia mahtavia voimia laastarilla on. Kun tarinassa ensin tarjottiin empatiaa itkevälle kaverille, haettiin pian apuun aikuinen ja monissa lasten narratiiveissa ja kertomuksissa pahaa oloa hoidettiin laittamalla laastari polveen. Samalla tavalla lapset tässä poikkeustilanteessa pyrkivät selittämään itselleen sekä rakentamaan yhteisiä merkityksiä siitä, miten voimme hoivata ja välittää toisistamme koronaepidemiasta huolimatta.

Pienet lapset eivät ole koronaviruksen riskiryhmää, mutta ahdistus ja paha olo uhkaavat heitäkin, kun aikuisten tunnelma on epävarma, odottava ja mediat lietsovat paniikkia. Leikeissä esiintyy myös synkkiä teemoja kuten hautajaisia, kuolemaa ja pahaa oloa, mutta leikin kautta näiden teemojen käsittely on lapselle turvallista ja lapsi voimaantuu käsittelemään pelottavaa ja tuntematonta tilannetta itselleen sopivalla tasolla.

Leikissä lapsi on päätään pidempi ja leikkiminen lisää mielenterveyden suojaavia tekijöitä. Vaikka koronavirus ei ole leikin asia, sitä on tärkeä päästä käsittelemään leikin kautta. Kotonakin voi järjestää koronalaboratorion, hoitaa pehmoleluja leikkisairaalassa tai keksiä ihmelääkettä. Leikissä kaikki on mahdollista.

Jonna Kangas
KT, leikin tutkija, varhaiskasvatuksen yliopistonlehtori
Helsingin yliopisto

Lähteet:

Hilppö, J., Lipponen, L., Kumpulainen, K., & Rainio, A. (2016). Children’s Sense of Agency in Preschool: A Sociocultural Investigation. International journal of early years education., 24(2), 157-171

Kangas, J., Harju-Luukkainen, H., Brotherus, A., Kuusisto, A., & Gearon, L. (2019). Playing to Learn in Finland: Early childhood Curricular and Operational Context. Teoksessa: S. Garvis, & S. Phillipson (toim.), Policification of Early Childhood Education and Care: Early Childhood Education in the 21st Century Volume III (pp. 71-85). Abingdon, Oxon: Routledge.

Kangas, J., & Lastikka, A-L. (2019). Children’s Initiatives in the Finnish Early Childhood Education Context. Teoksessa: S. Garvis, H. Harju-Luukkainen, S. Sheridan, & P. Williams (toim.), Nordic Families, Children and Early Childhood Education (pp. 15-36). (Studies in Childhood and Youth). Cham: Palgrave Macmillan.

Kangas, J., Venninen, T., & Ojala, M. (2016). Educators’ perceptions of facilitating children’s participation in early childhood education. Australasian journal of early childhood, 41(2), 85-94.

Leinonen, J. (2013). Participatory voices in early childhood education in Finland. Voices for Tomorrow. Helsinki 23 Oct 2013

Smidt, S. (2011). Playing to learn. The role of play in the early years. Abingdon, Oxon, England; New York: Routledge.

Venninen, T., Leinonen, J., & Ojala, M. (2010). ”Parasta on, kun yhteinen kokemus siirtyy jaetuksi iloksi”: Lapsen osallisuus pääkaupunkiseudun päiväkodeissa: Tutkimusraportti. Helsinki: SOCCA – Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus.

Vygotsky, L. S. (1976). Play and its role in the mental development of the child. Teoksessa J. Bruner, A.  Jolly & K. Sylva (toim.), Play – it’s Role in Development and Evolution. (537–554). New York: Basic Books

Jaa artikkeli: