Rakkaudesta lajiin

Monet perinteiset leikit kulkevat pihapiireissä sukupolvelta toiselle ja ovat osa suomalaista ja universaalia lasten kulttuuriperintöä. Monet meistä keski-iässä olevista on leikkineet lapsuudessaan muun muassa tervapataa, kymmentä tikkua laudalla, kirkonrottaa, polttopalloa tai erilaisia hippoja.

Vanhojen leikkien rinnalle kehittyy myös uusia leikkejä, kuten meillä viime aikoina suosittu ”pii”. Myös esimerkiksi suositusta lautapelistä, Kimblestä, on kehitetty liikunnallinen joukkuepeli. Lisäksi uudelleen suosion huipulle on noussut keppihevosleikit, joihin kuuluu paitsi hevosen tekeminen ja tuunaaminen, myös koulu- ja esteratsastustunnit ja kilpailut. Ja tokihan urheilusankarit toimivat esikuvina ja leikkien aiheina. Jos viime vuosituhannella hypättiin mäkeä Matti Nykäsenä, tänä päivänä futiskentällä viilettää Messi ja tossulätkässä Patrik Laine. Nykypäivänä monissa leikeissä on mukana digitaalinen apuväline, kuten suositussa Pokemon Go -pelissä tai pelikonsolien tanssi- ja liikuntapeleissä.

Leikki on lapselle monipuolinen oppimisympäristö, joka kartuttaa sosiaalisia taitoja ja opettaa sääntöjen merkitystä. Leikit kehittävät lasten liikunnallisia perustaitoja, eli tasapainotaitoja, erilaisia liikkumistaitoja sekä välineiden käsittelytaitoja. Lisäksi liikuntaleikit ovat ensimmäinen askel voima- ja kestävyysharjoittelussa. Mutta myös vähemmän liikunnalliset leikit, kuten pikkulasten teekutsuleikit, kehittävät esimerkiksi hienomotoriikkaa. Lasten itse kehittämät leikit taas ruokkivat mielikuvitusta.

Lasten liikuntaharjoittelun pitäisikin perustua erilaisiin leikkeihin ja peleihin. Vasta 12-vuotiaasta eteenpäin spesifin lajiharjoittelun määrän tulisi kasvaa suuremmaksi kuin yleisten liikunnallisten taitojen harjoittelun. Urheilun näkökulmasta leikkien hyödyt ovat siis kiistattomat, mutta lapset leikkivät siksi, että se on hauskaa. Leikkien avulla lapset voidaan houkutella rakastamaan liikuntaa niin, että ilo liikkumisesta kantaa aikuisiälle asti. Ilo puolestaan syntyy hauskuudesta, turvallisuudesta ja sosiaalisuudesta.

Monet ammattiurheilijat, kuten Teemu Selänne ja Jari Litmanen, ovat kertoneet, että he pelasivat huipulla niin pitkään siksi, että he rakastavat lajia. Rakkaus liikkumiseen on syntynyt lapsena pihapeleissä ja -leikeissä koetusta ilosta ja hauskuudesta. Pelaaminen maailman huipulla on ollut heille eräänlaista leikkiä. Ja onhan monella huippu-urheilijalla pieni pilke silmäkulmassa koko ajan.

Suomen ensimmäinen futsal-ammattilainen Panu Autio on kertonut, että espanjalaisen ammattilaisjoukkueen harjoituksiin kuului lähes päivittäin erilaiset hippaleikit. Leikki ei ole vain lasten etuoikeus, vaan se tekee hyvää myös aikuisille. Erilaiset pihapelit tarjoavat kaiken ikäisille mahdollisuuden heittäytyä leikin maailmaan.

Hyvää leikkipäivää kaikille – lapsille ja aikuisille!

Rami Luomanpää
WAU ry
Toiminnanjohtaja

Jaa artikkeli: