Pikkuletti päässä ja dinojutut – tutustumista lapsen ehdoilla
Teen Pelastakaa Lapsissa sosiaalityöntekijänä ehkäisevää tukiperhe- ja lomakotityötä. Työssäni tutustun lapsiperheisiin, jotka ovat hakeneet lapselleen tukiperhettä. Tutustuminen on avainasemassa, jotta saan selville, miten juuri tätä lasta voisi tukea ja millainen tukiperhe olisi hänelle paras. Jos työviikko alkaa näyttää liian toimistopainotteiselta, minulla on mahdollisuus sopia tapaaminen maailman luovimpien ja innostavimpien ihmisten kanssa – nimittäin lasten.
Ensikohtaamisen merkitys
Tapaan lapsia useimmiten siten, että olen heille vieras. Olen oppinut, että hetki, jolloin menen ensimmäistä kertaa lapsen kotiin, on erityisen hauras ja tärkeä osa luottamuksen rakentamista. Siksi meidän aikuisten tulee olla liikkeellä avoimin mielin, herkin korvin ja harkituin sanoin. Ja kaikki tämä mieluusti lattiatasolla.
Leikin sijaan puhun usein leikillisyydestä. Se sisältää terminä paljon enemmän kuin junilla leikkimisen tai hippasilla olemisen. Leikillisyyteen voi riittää yksittäiset sanat, äänenpainot, eleet ja katseet. Tämä vaatii pelisilmää ja jokaisen lapsen yksilöllistä huomioimista. Parasta on, kun ei mene tapaamiseen valmiilla odotuksilla tai oletuksilla vaan ottaa sen mitä tulee vastaan avoimin mielin.
Tärkeää on lapsen aloitteisiin tarttuminen ja siitä eteenpäin yhdessä kulkeminen. Aiheena voivat olla yhden lapsen kanssa dinosaurukset ja toisen kanssa kasviossa kuivumassa olevat kukat. On hyvä osoittaa tai ilmaista lapselle, että hänen tietonsa ja aloitteensa ovat yhtä tärkeitä kuin meidän aikuisten. Aikuisena voi myös myöntää, että on tullut oppimaan uutta ja toivoo siihen lapselta apua.
Toivoisin, että me kaikki lapsia kohtaavat ammattilaiset, vapaaehtoiset ja muut aikuiset voisimme vain antaa mennä, päästää irti, unohtaa mikä olikaan agenda tai kysymysrunko ja luottaa siihen, että leikin myötä riittävä vastaus löytyy. Kuka tämä lapsi on ja mistä hän pitää. Siinä matkan varrella on saattanut vahingossa nauraa, laskea liukumäestä tai saada pikkuletin hiuksiinsa. Suurempaa vahinkoa harvemmin sattuu.
Nallekortit ja unilelut apuna
Leikillisyys ei kaipaa välttämättä välineitä, vaikka omia suosikkejani ovatkin nalle- ja vahvuuskortit. Kerran unohdin korttini toimistolle ja jouduin käyttämään luovuutta lapsen läheisten selvittämisessä. Tällä 3-vuotiaalla lapsella oli valtava määrä unileluja sohvalla ja päätin kokeilla leikkiä, jossa lapsi sai nimetä itselleen tärkeän ihmisen ja valita tätä kuvaamaan unilelun. Näin ollen äidiksi valittiin jättinalle, mummiksi pöllöunilelu, päiväkotikaveriksi panda ja perheen omaa koiraa kuvasti unilelukoira. Pian olin hautautuneena unilelukasaan ja lapsi hihitteli vieressäni. Lopuksi päädyimme paistamaan kangaspizzapalaa muoviuunissa ja herkuttelemaan leikkipannukakulla. Monille lapsille tutuilla leluilla tutustuminen ja leikkiminen ovat mieluisaa ja turvallisen tuntuista.
Toivoisin, että leikin maailma ja leikkipannukakun syöminen antavat lapselle turvallisen olon siitä, että tämän aikuisen kanssa voin puhua tai olla. Tapaamisella lapsen naurunpyrskähdys tai halaus lähtiessä on hellyttävä osoitus luottamuksesta, samoin raivokohtaus tai vastaamatta jättäminen. Viimeisten vuosien aikana olen saanut vahvistusta sille, että lapsen kohtaamista ja osallisuutta on myös se, että lapsi saa olla myös vastaamatta ja osallistumatta.
Leikillisyys on asenne
Tutustumistapaamisen jälkeen minulla ei ole välttämättä tiedossa lapsen tarkkaa päiväkodin nimeä tai listaa harrastuksista. Sen sijaan saatan tietää, että hän ei pidä ruoassaan punaisesta väristä, hän tykkää pomppimisesta ja toivoo tulevan tukiperheen olevan sellainen, jossa asuu kirahvi lemmikkinä. Olen päässyt leikillisyyden ja heittäytymisen avulla hetkeksi hänen maailmaansa ja oppinut tuntemaan juuri hänet omine ainutlaatuisine piirteineen ja haaveineen.
Lapsikeskeisyys ja leikillisyys ovat mielestäni asenne. Kaikki eivät koe oloaan luontevaksi leikkiessä tai korteilla työskennellessä eikä mielestäni kannata yrittää väkisin mitään. Lapsi kyllä huomaa. Siksi jokaisen lapsia kohtaavan on hyvä miettiä mikä voisi olla juuri oma tapa kohdata lapsia leikillisesti ja lapsimyönteisesti. Toivotan kaikille oikein ihania leikkikahvihetkiä!
Janica Laimio
sosiaalityöntekijä
Pelastakaa Lapset ry
