Paras leikki eilen, tänään, huomenna

Eilisen ja tämän päivän leikkeihin on hyvä suhtautua uteliaasti ja arvostavasti, mutta myös arvioiden. Sama koskee huomisen leikkejä, joita on syytä pysähtyä pohtimaan myös ennakoiden. Puheenvuorossani kuvitan ja konkretisoin lähestymistapaa esimerkein, jotka olen poiminut runsaan 450:n leikkikertomuksen joukosta. Alun perin ne on kirjoitettu Helsingin yliopiston lastentarhanopettajankoulutuksen [1] ryhmätuntitehtävänä otsikolla Paras leikkini. Kertomukset vievät lukijan 1900-luvun viimeisten vuosikymmenten ja 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen leikkeihin. [2]

Noorasta [3] ihan parasta on leikkiä kukkakauppaa. Myös kaikki kaverit olivat innoissaan kukkakauppaleikistä, koska sitä ei voinut leikkiä muualla. Se, mitä tapahtuu ennen leikkiä, on ratkaisevaa. Seinänaapurimme oli vanha ja huonokuntoinen yksinelävä mies, jolle äitini kävi kaupassa. Kun kävimme naapurissa kahvilla, ihailin kirkkaita, muovisia tekokukkia, joita miehellä oli paljon. Kun mies kuoli, sukulaiset tyhjensivät asunnon. He kysyivät minulta, haluaisinko jotain. Halusin muoviset tekokukat. Äitini kauhisteli pölyisiä, kaameita tekokukkia ja kysyi, halusinko ne todella. Sain ainakin kaksi täyttä muovikassillista tekokukkia, jotka äitini pesi ennen kuin sain ottaa ne kukkakauppaleikkeihin.

Maailma näyttää erilaiselta, kun sitä katsoo siivous- ja sisustuslinssin tai leikkilinssin läpi. Äiti näkee nuhruiset muovikukat, Noora käden ulottuvilla olevan leikin, jonka kukkien runsaus tekee mahdolliseksi. Äiti kuitenkin vaihtaa näkökulmaa ja Noora saa kukkansa – ja ikimuistoisen leikin.

Aikuisten ymmärrys vaikuttaa leikkiin

Ymmärtämisellään tai ymmärtämättömyydellään aikuiset vaikuttavat merkittävästi siihen mitä lapset leikkivät. Näin on ollut eilen, näin on tänään ja näin on huomenna.

Kun äiti on ”kerrankin” jumpassa, leikitään isän kanssa kolmea pientä porsasta. Iskä oli tietysti Iso paha susi ja minä sekä kaksi siskoani kolme pientä porsasta. Kun nuorinkin siskoistani kasvoi ja pystyi osallistumaan, olkitalossa asui kaksi porsasta. Olohuoneessa oli jokaiselle talolle oma paikka ja tiilitalo oli aina ison pöydän alla.

Aluksi meidän piti opastaa iskää, koska oli tärkeää, että kaikki meni niin kuin oikeassakin sadussa. Kun susi puhalsi oman talon kumoon, piti juosta toiseen taloon turvaan. Tämä oli kaikista jännittävin kohta ja kiljuimme puoliksi riemusta ja puoliksi pelosta, kun vaihdoimme paikkaa suden seuratessa. Koska leikki seurasi sadun kaavaa, susi ei koskaan ottanut ketään kiinni, mutta silti leikki oli jännittävä. Leikki päättyi tietysti aina siihen, että me kaikki pienet porsaat olimme turvassa ison pöydän alla. (Pihla)

Tutut ja toistuvat leikit ovat nautinnollisia

Leikin toistaminen kerrasta toiseen samalla tavalla ei vähennä sen jännitystä. Päinvastoin on ihanaa heittäytyä leikkiin, jonka käsikirjoitus on tuttu ja loppuratkaisu kaikkien tiedossa. Tällaisiin leikkeihin ryhtyminen on varsinkin aikuiselle yksinkertaisesti myös helpompaa kuin vastaaminen avoimeen ”leikitään jotain kivaa” -kutsuun, jolloin leikki kaikkine tapahtumineen ja juonenkäänteineen on keksittävä alusta lähtien ja hetki hetkeltä improvisoiden. Myös lapsen näkökulmasta leikin ennakoitavuus on mitä tyydyttävintä: luvassa on takuuvarmasti nautinnollisia leikkihetkiä.

Taaksepäin katsojia syytetään herkästi sortumisesta nostalgiaan. Kuitenkin se, mitä menneestä kaipaamme, auttaa tunnistamaan, mikä on säilyttämisen arvoista. Kolmen pienen porsaan lukumäärää voi muunnella, mutta itse leikin toivoisi edustavan ”leikkiklassikkomaista” pysyvyyttä leikkikulttuurin muutoksen keskellä.

Vaikka elämme aikuisina erilaisten ”täytymisten” kehikossa, voimme myös joka päivä päättää tehdä määrätynlaisia tekoja. Eilisen leikkeihin emme enää voi vaikuttaa, mutta tänään ja huomenna yhä useampi aikuinen voisi lähteä leikkimään lasten kanssa kaikkialla, missä vain on leikkihaluisia lapsia.

Leikissä eletään unelmia todeksi

Marikan leikissä pelikielto johtaa tietokoneparatiisiin. Äiti ei taaskaan antanut pelata tietokoneella, joten menimme pikkuveljen kanssa pihalle. Lunta oli yön aikana satanut valtavasti. Hankeen alkoi muotoutua talo polkemistamme reiteistä. Kun isä nosti lumen traktorilla valtavaksi kasaksi, lumi vyöryi alaspäin ja muodosti suuria lumilohkareita, jotka kannoimme varovasti meidän lumikotiin: ”Tää on sohva, mä laitan tän tänne olkkariin.”

Pelikielto oli jäänyt harmittamaan. Kannoin lumilohkareen huoneeseeni ja ilmoitin, että ”mulla on täällä huoneessa tietokone ja tää on mun oma.” Kummankin huoneeseen alkoi kertyä tietokoneita. Jokaisella oli tietty tehtävä: työkoneella kirjoitettiin aikuisten tärkeitä asioita, vieraat saivat pelata vieraskoneella ja koululaiset käyttää koululaisten konetta. Suurin oli tietysti pelaamiseen tarkoitettu tietokone.

Marikan kertomus havainnollistaa sitä, miten lapset toteuttavat leikissä unelmiaan. Kun rahasta, saatavuudesta, tilasta tai ajasta ei ole pulaa, tietokoneilla pääsee suorastaan mässäilemään. Kertomuksen äärellä voi pohtia myös tulevaisuuden leikkejä.  Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että teknologisoituminen on yksi leikin muuttumisen megatrendeistä. Tulevaisuus ei kuitenkaan ole ainoastaan jotakin, jonka olemusta voimme arvuutella. Alistumisen sijasta voimme myös yrittää vaikuttaa siihen. Marikan leikkikertomuksen voikin halutessaan nähdä myös mikrotason vaikuttamisena: kun äiti kieltää (liiallisen) pelaamisen, tapahtuu jotain muuta. Lapset rakentavat leikin, joka moniaistisuudessaan lyö laudalta digitaalisen leikin taidokkaimmatkin simulaatiot.

Eilisen ja tämän päivän leikkejä puolestaan erottaa toisistaan dramaattisimmin leikkiympäristö. Leikit ovat siirtyneet ulkoa sisälle. Vaikka muutos ei ole totaalinen, se on Suomessakin huomattava. Marikan leikillä on sanottavaa tähänkin: ulkona leikkimistä pitää puolustaa. Vaikka emme onnistuisi kokonaan kääntämään muutoksen suuntaa, voimme vähintäänkin vahvistaa akanvirtaa, joka vie leikin sisältä ulos.

Marjatta Kalliala
varhaiskasvatuksen dosentti

Viitteet

1. Lastentarhanopettajan ammattinimike vaihtui varhaiskasvatuksenopettajaksi v. 2018.
2. Viimeistelen parhaillaan kertomuksiin pohjautuvaa kirjaa.
3. Leikkijöiden nimet ovat peitenimiä.