Palikkaleikki (blockplay) kielenä

Palikkaleikistä on moneksi. Rakentaa voi yksin, rinnakkain tai yhdessä. Palikkaleikki voi
toimia yhteisenä kielenä mahdollistaen tyydyttävän yhteisleikin silloinkin, kun yhteistä
puhuttua kieltä ei ole. Lisäksi se voi olla koko lapsiryhmän leikkitarjontaa monipuolistava
leikin muoto, jonka äärellä lasten omat leikki-ideat ja toteuttamisen tavat tulevat muille
näkyviksi ja jatkojalostetuiksi.

Kun yhteistä kieltä ei ole

Lilli [1] istuu päiväkodin leikkipaikalla ja kuljettaa pikkuautoa pitkin automattoa. Hän vilkuilee välillä ympärilleen, mutta jatkaa sitten taas leikkiään. Hänen vieressään kaksi
samanikäistä noin 5-vuotiasta lasta leikkii myös autoilla. “Sit nää ajaa kilpaa….”, toteaa toinen ja kumpikin huristelee autoillaan pitkin lattiaa tiukkoja kurveja tehden, kunnes
toinen jatkaa: “Hei nää vois mennä nyt sen toisen luo kun sehän odottaa tuolla…”.Tämä leikkipari tuottaa paljon puhetta. Puheessaan he viljelevät kuviteltujen
leikkihahmojen nimiä ja ominaisuuksia. Leikki on luonteeltaan spontaania mielikuvitusleikkiä, missä “hahmojen luominen” ja juonen kehittely tapahtuu kahden
lapsen kielellisen viestinnän tuloksena. Heillä ei ole käytössään muita leikin materiaaleja kuin autot.

Vieressä yksin leikkivä Lilli on täysin puhumaton, ei vain tässä tilanteessa vaan muutenkin: Hän ei kommunikoi lainkaan puhetta tuottamalla missään arjen tilanteissa. Hän kuitenkin ymmärtää puhetta. Yksin leikkiminen ei sinänsä olisi ongelma, jos tilanne olisi tyydyttävä lapselle, mutta asento ja rutiininomainen auton liikuttelu viestii tylsistymisestä ja lapsen katse harhailee välillä muualle, erityisesti vieressä leikkivään parivaljakkoon päin. Toimintaan sitoutuneisuuden tunnusmerkit [2] puuttuvat.

Lilli on aikaisemmin hakeutunut leikkimään autopaikalla myös muiden kanssa, mutta yhteisleikki on ollut silloinkin katkeilevaa. Täysin puhumattomana lapsena Lillin on ollut vaikeaa tai lähes mahdotonta päästä tyydyttävällä tavalla mukaan vahvasti (tai lähes pelkästään) kielelliseen ilmaisuun perustuvaan ja hyvinkin nopeasti etenevään kuvitteluleikkiin mukaan. Toisaalta verbaalisesta ilottelusta innostuvat lapset ovat tuntuneet tylsistyvän pelkällä autolla ajamisesta ja kaipaisivat monimutkaisempaa toimintaa. Näin näyttää tapahtuvan myös Lillille hänen leikkiessään yksin. Jotain on tehtävä. [3]

 

Lapset innostuvat palikoilla rakentamisesta

Asetun Lillin lähelle, otan laudanpätkiä muistuttavia palikoita sisältävästä laatikosta yhden palikan ja asetan sen lattiaa vasten, nostan kaksi palikkaa pystyyn lattialla olevan palikan päälle hieman etäälle toisistaan ja lopulta neljännen palikan näiden kahden pystyssä olevan palikan päälle. “Kato, tästä tuli autotalli”, totean iloisena, otan auton autolaatikosta ja ajan sen juuri syntyneeseen autotalliin. Lilli seuraa kiinnostuneena vieressä. Teen saman uudestaan. Tällä kertaa sanoitan samalla tekemistäni: “Lattia, seinä, toinen seinä ja katto”.

Lapsi ajaa oman autonsa juuri valmistuneeseen autotalli ja osoittaa lautakasaa äännähtäen samalla “öh”. Tulkitsen tämän pyyntönä jatkaa rakentamista. Toistan saman uudestaan ja Lilli jatkaa ajatusta asettamalla auton autotalliin, minkä jälkeen ehdotan hänelle: “Haluutko säkin rakentaa?”. Lapsen itsensä rakentamana syntyy rivi autotalleja. Lisäksi hän seuraa aktiivisesti muiden lasten rakentamista ottaen niistä ideoita omaan palikkaleikkiinsä. Lilli on päässyt leikin imuun.

 

Palikkaleikki (blockplay) – mahdollisuus yhteisleikkiin

Seuraavalla leikkikerralla yhdellä lapsella on jo rakentelut käynnissä, kun Lilli saapuu leikkipaikalle. Lattialle on tehty autotallirakentelusta Lillille ennestään tutuista palikkamuodostelmista koostuva kerrostalomainen rakennelma. “Kato tästä tulee korkee”, toteaa lapsi silmät loistaen. Rakennelma on hieno ja lapsi on täydessä työntouhussa.

“Hei mitäs jos rakennettaisiin yhdessä oikein iso?”, ehdotan. “En mä haluu. Mä teen omaa”, hän toteaa, mutta tulee sitten toisiin aatoksiin ja sanoo Lillille: “Tai mä haluun vaan rakentaa. Sä voit laittaa noita autoja.”

Lapsi ei missään vaiheessa ole nimennyt rakennelmaansa tai sanallistanut sitä, miten autot liittyvät tähän leikkiin. Lilli ja myös minä ymmärrämme leikki-idean havainnoinnin ja aikaisemman leikkikokemuksen perusteella. Edelliseltä palikkaleikkihetkeltä tutulta näyttävät palikkamuodostelmat ja puhe autojen laittamisesta antavat vihjeen siitä, että autot on tarkoitus asettaa autotalleja muistuttaviin koloihin. Pelkkä autojen laittaminen ei ole kovin monimutkaista toimintaa Lillille, mutta hän tyytyy rooliinsa autojen asettelijana  huolimatta siitä, ettei hän vaikuta kovinkaan innostuneelta.

“Oisko tässä jotain kohtaa johon voisi laajentaa lisää vaikka näitä kerroksia? Saataisiin yhdessä tehtyä oikein iso”, yritän vielä ehdottaa. Lapsi katsoo rakennelman matalinta kohtaa hetken tutkien, mutta ei sano mitään ja jatkaa taas leikkiään. Tulkitsen hiljaisuuden mahdollisena myöntymisen merkkinä ja kokeilen varovasti asetella palikoita siihen, mihin lapsen katse on kohdistunut. Vastustusta ei kuulu ja nyt Lillikin rohkenee rakentamaan jatkaen toisen lapsen aloittamaa rakenteluideaa. Siirryn itse hieman syrjään tarkkailemaan tilannetta.

Tulevien viikkojen aikana palikkaleikin materiaaleja monipuolistetaan ja niin yksin –  kuin yhteisleikkiä tukevia mielikuvia vahvistetaan mm. kuvamateriaalilla. Toistuvien leikkihetkien kautta syntyy tilanteita, joissa Lilli pääsee rakentamaan yhdessä muiden kanssa. Yhdessä syntyy mm. autoteitä, autotalleja, esteitä autoille, tunneleita ja ramppeja.

Lilli ilmaisee rakennelman muodolla ja auton liikkeillä yhdessä äänteiden, eleiden ja kasvon ilmeiden kanssa leikkiaikomuksiaan muille. Tutut palikkamuodostelmat (ja niiden luova käyttö) toimivat yhteisenä kielenä, joille puhetta aktiivisesti tuottavat lapset antavat toisinaan merkityksiä, mutta kyky ilmaista itseään sanallisesti ei ole välttämätön edellytys tasavertaisen leikkitoveruuden saavuttamiseksi. Tämä on hyvin merkityksellistä Lillin kannalta, mutta ryhmässä on muitakin lapsia, jotka keskimääräistä heikomman suomen kielen vuoksi vaikuttavat erityisesti hyötyvän palikoilla rakentamisesta.

 

Palikkaleikki koko ryhmän yhteisenä kielenä

Kun lapsi kokoaa palikoista tornin rikkoakseen rakennelman hetken päästä taas osiksi ja rakentaakseen taas uudestaan, on leikin juoni selvä. Puhetta ei tarvita. Latomisvaiheen lisäksi palikkaleikin kehittymisessä on havaittu olevan muitakin toistuvia piirteitä kuten siirtyminen rakentamaan yksiulotteisten rakennelmien jälkeen yhä monimutkaisempia palikkamuodostelmia (Gura 1992, 48-55).

Pat Gura (1992, 56) toteaa toiston olevan oleellinen osa palikkaleikkiin liittyvää materiaalin hallintaa. Lapset leikkiessään toistavat, kehittävät ja muuntelevat vähitellen tutuksi tulevia palikkamuodostelmia (Gura 1992, 56).

Kuten puhuttu tai kirjoitettu kieli myös palikkaleikki on symbolinen systeemi, jolla on omanlainen kieliopillinen rakenteensa ja jonka avulla lapsi voi ilmaista asioita (Fröbelblockplay research group 1992;Gura 1992).

Edellä olen kuvannut hyvin konkreettisella tavalla sitä, mitä “palikkaleikki kielenä” käytännössä voi tarkoittaa yksittäisten lasten näkökulmasta. Ryhmässä toimivalle varhaiskasvatuksen ammattilaiselle ymmärrys palikkaleikin kehittymisestä voi avata mahdollisuuden tukea koko ryhmän lasten  palikkaleikkejä lapsillle sopivalla tavalla. Parhaimmillaan palikkaleikistä voi tulla koko ryhmän yhteinen kieli, lasten rakentelutaidot pääsevät toimintakauden aikana leikin lomassa kehittymään ja lapset toteuttamaan itselleen merkityksellisiä projekteja.

 

Maarit Tanskanen
Kasvatustieteen maisteri (varhaiskasvatus), varhaiskasvatuksen opettaja, kouluttaja
(sitoutuneisuuden havainnointi, pitkäkestoinen leikki, palikkaleikki)

Kirjoitus on laadittu varhaiskasvatuksen arjessa tapahtuneisiin todellisiin leikkihetkiin liittyvien muistiinpanojen otteiden pohjalta. Tässä tekstissä hyödynnetyt otteet ovat syntyneet Maaritin toimiessa lasten pitkäkestoiseen leikkiin liittyvissä kehittämistehtävissä Varhaiskasvatusyksikkö Hertta-Susannassa Helsingissä marras-joulukuussa 2022.

 

VIITTEET
1. Nimi muutettu
2. Sitoutuneisuuden havainnointi on Ferre Laeversin (Laevers & Hautamäki 1997) kollegoineen kehittämä havainnointimenetelmä, jota voidaan käyttää useissa arjen
tilanteissa arvioitaessa varhaiskasvatuksen laatua lapsen näkökulmasta. Tällä kertaa kyse oli omaehtoisen leikkihetken aikana lapsen kokemuksen tavoittamisesta.
3. Fyysisen leikkiympäristön (tässä autoleikkipaikan) laadun ja koko ryhmän lasten tarpeiden näkökulman tarkastelu jää tämän tekstin ulkopuolelle, vaikka
kokonaisuudessaan varhaiskasvatuksen arjessa se on hyvin oleellinen kysymys. Teksti on tiivistetty kuvaus siitä, mitä palikkaleikki mahdollisti erityisesti Lillin näkökulmasta.

 

LÄHTEET
Fröbel blockplay research group. 1992. Representation and communication. Teoksessa Pat Gura, Tina Bruce & the Fröbel blockplay research group (toim.), Exploring learning.
Young children and blockplay. London: Paul Chapman Publishing, 27-47.
Gura, P. Developmental aspects of blockplay. 1992. Teoksessa Pat Gura, Tina Bruce & the Fröbel blockplay research group (toim.), Exploring learning. Young children and
blockplay. London: Paul Chapman Publishing, 48-74.
Laevers, F., & Hautamäki, A. (1997). Toimintaan sitoutuneisuuden arviointiasteikkoleikki-ikäisille lapsille: The Leuven Involvement Scale of Young Children, LIS-YC:
Käsikirja. Studia Pedagogica 14. Helsingin yliopisto, Opettajankoulutuslaitos & Vantaantäydennyskoulutuslaitos, koulutuksen arviointipalvelut.