Mitä tapahtui leikille koronaepidemian myötä?
-Miksei KUKAAN koskaan leiki mun kanssa!?, karjuu neljävuotias dramaattisesti, joskin hieman liioitellen. Vanhempaa kalvaa ärsytys, mutta myös syyllisyys. Koti kaaoksessa, raskas etätyö- ja -päiväkotiviikko takana ja jos totta puhutaan, on se leikkiminen usein myös vähän pitkäveteistä.
Jos olen jotain leikistä oppinut, niin sen, että se on lapselle tapa hahmottaa maailmaa ja elintärkeää lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle ja oppimiselle. Aikuisella on tärkeä rooli leikin mahdollistajana. Kun aikuinen on läsnä, osallistuu ja tukee leikkiä hienovaraisesti, lapsi sitoutuu leikkiin paremmin ja leikin pitkäkestoisuus ja juonellisuus kasvaa. Ja jos jotain olen omakohtaisesti kokenut, niin sen, että leikin mahdollistajan roolin täyttäminen riippuu mitä suurimmassa määrin vanhemman omasta jaksamisesta. Miten koronaepidemia on mahtanut vaikuttaa leikkiin?
Perheet tarvitsevat tukea
Koronaepidemian vaikutuksissa lasten leikkiin korostuu todennäköisesti perheiden erot, sillä vaikeudet ja jaksamisongelmat tahtovat kasautua samoille perheille ja sitä kautta samoille lapsille. Koronakriisin taloudellisilla vaikutuksilla saattaa olla myös leikille suurin merkitys: huoli perheen toimeentulosta aiheuttaa stressiä paitsi vanhemmille myös lapsille. Toimeentulo-ongelmat ovat todellisia: Punaisen Ristin ruokajakeluun osallistuneiden määrä on noussut moninkertaisesti ja jakeluissa ovat hyvin edustettuina myös lapsiperheet. Myös arjen pyörittäminen ilman tukiverkkoja uuvuttaa ja kiristää tunnelmia perheissä. Tarvitseeko tällaisissa olosuhteissa vanhemman kantaa huolta vielä lisäksi leikistä ja leikin mahdollistamisesta?
Ei tarvitse. Poikkeuksellisina ja perheiden jaksamista haastavina aikoina en lisäisi enää yhtään kuormittavaa ja stressaavaa suositusta lisää yksilöille. Mutta yhteiskunnallisella tasolla leikkiin pitää kiinnittää huomiota osana koronavirusepidemian mahdollisesti lapsille aiheuttamia pitkäkestoisten sosiaalisten vaikutusten kokonaisuutta. Varhaiskasvatuksella on iso merkitys myös leikin edistämiselle ja sen rahoitusta hallitus on lisäämässä lisätalousarvioesityksessään. Varhaiskasvatukseen osallistuneiden lasten määrä on kuitenkin koronaepidemian myötä vähentynyt eikä ole palautunut ennalleen rajoitusten purkamisen jälkeenkään. Yksinkertaista lääkettä ei ole, vaan perheiden jaksamista ja selviytymistä on tuettava laajalla skaalalla toimintoja: perheiden toimeentulo on turvattava ja vanhempien työllisyyttä edistettävä, neuvola- ja muut palvelut on pidettävä saatavilla ja esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelua lisättävä.
Leikin renessanssi
Ei niin pahaa, ettei aika paljon hyvääkin. Koronaeristyksen myötä monien perheiden yhdessäolo on lisääntynyt kun työt ja koulutehtävät tehdään kotona ja harrastukset ovat tauolla. Koululaisille suunnatun kyselytutkimuksen mukaan oppilaat ovatkin keskimäärin kokeneet nyt mukavia asioita perheen kanssa jopa enemmän kuin aiemmin. Ja jollain tapaa koronaepidemia on tuonut jopa jonkinlaisen leikin renessanssin: nalleja ja aurinkoja ikkunoissa, leikkipuistot täynnä ulkoilevia perheitä!
Huhtikuussa kiinnitimme puolisoni kanssa huomiota siihen, että itähelsinkiläisen lähiömme metsiin ja pusikoihin oli alkanut ilmestyä risumajoja. Vähän myöhemmin Helsingin Sanomat vahvisti arkihavaintomme kuvareportaasissaan (HS 24.5.2020): kun lasten vapaa-aika oli lisääntynyt ja leikit siirtyneet ulos, lasten rakentamia majoja oli ilmestynyt joka puolelle pääkaupunkia. Valtteri Parikka kirjoitti osuvasti: ”Maja ei ole vain seinät, lattia ja katto. Se on kokonainen maailma. Omaa majaa luodessa salaperäiset kuvitelmat muuttuvat käsin kosketeltavaksi todeksi.”
Varpu Salmenrinne
Sosiaalitoiminnan suunnittelija
Suomen Punainen Risti
