Mikä yhdistää puhallustikkaa, kanalinkoa ja jättikuutiota?
Suomalaisista noin 10–15 prosentilla on jokin vamma tai pitkäaikaissairaus,
ja arviolta noin joka neljäs lapsi on erityisen tuen tarpeessa. Oli aika, jolloin vammainen lapsi automaattisesti päätyi erityiskouluun ja -ryhmään. Nyt on toisin. Kaikissa päiväkoti-, koulu- ja harrastusryhmissä on mukana lapsia, joilla on erilaisia toimintarajoitteita tai jotka tarvitsevat erityistä tukea. Inkluusiossa jokainen kelpaa, pääsee, on mukana ja osallinen. Leikistä on hyvä aloittaa.
2000-luvun alussa toimme Englannista soveltavan liikunnan kouluttajien työkaluksi inkluusion kirjon (Inclusion Spectrum), kotoisammin inkkupiirakan. Inkkupiirakka auttaa suunnittelemaan ja jäsentämään kaikille sopivaa toimintaa. Inkkupiirakan ensimmäinen lohko (avoin toiminta) muistuttaa, että on paljon leikkejä, jotka soveltuvat sellaisenaan tai ovat hyvin pienin sovelluksin avoimia kaikille. Käytä niitä! Toinen lohko vinkkaa hyödyntämään erilaisia sovellettuja pelejä ja leikkejä (sovellettu toiminta), joita vammaisurheilun ja soveltavan liikunnan maailmassa ovat oppaat pullollaan.
Kolmas lohko (rinnakkainen toiminta) auttaa muistamaan, että nopeammille ja hitaammille, apuvälineen kanssa ja ilman apuvälinettä liikkuville leikkijöille voi rakentaa rinnakkaisia toimintaratoja ja vaihtoehtoisia tehtäviä. Kaikkien ei aina tarvitse leikkiä samalla tavoin. Samalla jonot vähenevät. Neljäs lohko (erillinen toiminta) viestittää, että leikkituokiossa voidaan olla hetkiä myös erillään esimerkiksi pien- tai vertaisryhmässä. Inkluusio ei siis merkitse, että kaikkien on tehtävä samaa koko ajan.
Sisällytä leikkituokioosi yksi tai useampi pala piirakasta. Liikuntaleikkikoulun ohjaaja voi aloittaa avoimella leikillä piirissä, jossa palloa heittelemällä tutustutaan leikkitovereihin. Siitä voi siirtyä harjoittelemaan erilaisten pallojen käsittelyyn pienryhmissä (erillinen toiminta), ja palata loppujäähdyttelyssä takaisin avoimeen toimintaan vaikkapa laskuvarjoleikin avulla. Toimii myös päiväkodissa. Toimii myös urheilussa.
Inkkupiirakan ytimessä sijaitsee soveltaminen ja vammaisurheilun ideoiden hyödyntäminen. Ohjaaja voi muokata tilaa ja ympäristöä, tehtävää tai sääntöjä, käyttää erilaisia välineitä sekä vaihdella ohjaustyyliä tai osallistujien rooleja. Monet sisäleikit voi viedä pihalle, lumelle, jäälle ja matalaan leikkialtaaseen. Liikutaan koko leikin ajan takaperin tai matalana. Työnnetään ilmapallon sisälle kulkunen, jolloin saadaan mukaan helisevä ääni. Jos koko pallo suojataan sukkahousuilla tai ohuella hedelmäpussilla, saadaankin jo aivan uusi leikkiväline, joka kestää leikkijöiden käsissä pitempään. Leikeissä voi hyödyntää myös erilaisia liikunnan apuvälineitä , kuten vatsalautaa, pelipyörätuoleja ja jääkiekkokelkkoja, sekä ”apuopettajia”, kuten värejä, muotoja ja ohjaavia kuvia.
Parhaat pelit ja leikit ovat avoimia. Ne toimivat sellaisinaan kaikille, kuten esimerkiksi puhallustikka, jättikuutio ja kanalinko. Puhallustikka on nimensä mukaisesti puhallusputkipeli, joka on helppoa ja hauskaa ja soveltuu vauvasta vaariin. Jättikuutio täytetään föönin avulla lämpimällä ilmalla ja yritetään pitää ilmassa. Ilman jäähtyessä kuutio muuttuu raskaammaksi, jolloin käsittelyyn tarvitaan enemmän apukäsiä ja saadaan mainio ryhmäytymisväline. Kanalingossa käytetään polkupyörän sisäkumista rakennettua jättiläisritsaa ja ammuksena lemmikkieläinkaupasta löytyvää viheltävää kumikanaa. Nämä ja monta muuta helppoa ja halpaa peli-ideaa löytyy vammaisurheilun materiaalit -sivuilta.
Leikki on sosiaalista liimaa. Leikkimällä opitaan toimimaan yhdessä. Yhdessä leikkivät ihmiset myös pysyvät yhdessä. Leikissä ja liikunnassa osallisuus syntyy harvoin itsestään. Onnistumisen avaimena on ohjaaja, joka osaa soveltaa ja eriyttää ryhmän ja tilanteen mukaan.
Aija Saari
Tutkimuspäällikkö
Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry
Kuva: Lauri Jaakkola