Luonnossa leikkiminen vahvistaa lapsen luontoyhteyttä

Reppuun pakataan eväsleivät ja mehua. Linnut laulavat ja tuuli humisee puissa, kun pienet jalat kirmaavat jo polkua kohti. Puut kutsuvat kiipeilemään, kallion kolot kiinnostavat – löytyykö sieltä hiirenpesä? Pehmeällä sammalmättäällä voi lepäillä, ja sitten taas jaksaa lähteä valloittamaan kalliot. Retki huipentuu tietysti eväshetkeen.

Yhteiset metsäretket vanhempien ja isovanhempien kanssa sekä metsäretket koulussa ja varhaiskasvatuksessa ovat tärkeitä. Näistä retkistä syntyy kokemuksia, joista tulee muistoja, jotka luovat pohjaa positiiviselle luontosuhteelle. Luontosuhde tarkoittaa ihmisen tapaa suhtautua luontoon. Sillä tarkoitetaan luontoon liittyviä ajatuksia ja asenteita. Jokaisella on oma luontosuhde: toiselle luonto on paikka rauhoittua, toiselle taas elinkeino, jollekin se on vieras ja toinen viettäisi kaiken aikansa siellä.

Mutta mitä tarkoittaa, kun puhutaan luontoyhteydestä? Vaikka käsitettä ei vielä ole tarkasti määritelty, se laajasti laveeraten tarkoittaa ihmisen kokemusta olla osa luontoa.  Luontoyhteys voi olla vahva, heikko tai jopa katkennut. Aivan kuten luontosuhteen kehittyminen, myös luontoyhteyden muodostaminen alkaa jo lapsuudessa. Mitä enemmän positiivisia kokemuksia metsään ja luontoon liittyy, sitä positiivisemmaksi luontosuhde kehittyy ja luontoyhteys vahvistuu. Molempia tarvitaan, jos luonnosta halutaan pitää huolta. Ja kun pitää huolta luonnosta, pitää huolta myös itsestään.

Puhuttiinpa sitten luontosuhteesta tai luontoyhteydestä, yhteistä on se, että ne kehittyvät parhaiten luonnossa liikkuessa. Lapsi tarvitsee aluksi aikuista luonnossa liikkumisen harjoitteluun. Tämä on yksi niistä syistä, miksi yliopistonlehtori Arja Kaasinen päätti perustaa Suomen lasten metsäretkipäivän. Sen tarkoituksena on kannustaa kaikkia aikuisia viemään lapset metsäretkille ja jakaa tietoa metsäretkien ja luonnossa liikkumisen tärkeydestä. Luonnossa liikkuessa voi kokea ilon ja onnen tunteita, oppia ja nauttia. Luonnossa on mahtavaa!

Luonnossa leikkiminen on tutkimista, ihmettelyä ja seikkailua

Loppukesästä aurinko vielä lämmittää, mutta tuulessa tuoksuu jo syksy. Ensimmäiset mustikat ovat jo kypsyneet ja voi miten mehukkaita ne ovat. Sileä kallio on imenyt auringonsäteet, lämpimällä kalliolla on ihana loikoilla. Loppukesän tummanvihreän sävyt ovat jo vaihtumassa keltaiseen. Ylhäällä kuusessa linnut laulavat.

Metsässä vietetty aika on lapselle kokonaisvaltainen aistikokemus eikä metsäretki ole koskaan samanlainen. Aistikokemukset ovat linkki ympäristön ja oman kehon välillä. Siksi ne ovat vahvasti yhteydessä myös tunnekokemuksiin. Ei siis ihme, että retkieväät luonnossa maistuvat aina paremmalta kuin keittiön pöydän ääressä.

Metsässä leikkiminen mahdollistaa tutkimis- ja havainnointitaitojen kehittymisen. Lapset ovat luonnostaan uteliaita ja haluavat tietää, miten maailma heidän ympärillään toimii. Ihastelu, keksiminen ja oivaltaminen vahvistavat positiivista suhtautumista ympäristöön.

Luonnossa leikkiminen tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia myönteisiin luontokokemuksiin. Maaston eri muodot haastavat lapsen rajoja. Onnistunko hyppäämään tämän puron yli? Pääsenkö kiipeämään tuolle kivelle? Pystynkö tasapainottelemaan tällä rungolla? Lapsella on mahdollisuus kokea, että tämä on minun paikkani, täällä osaan olla. Metsä ei ole vieras tai pelottava paikka.

Metsäretki on luonnonsuojeluteko

Ojanvierus saattaa näyttää ensin yhtenäiseltä ruohomatolta. Jos oikein tarkkaan katsoo, sieltä alkaa erottua jotain punaista, jotain keltaista, jotain valkoista. Kasviopas kertoo, että kyseessä on puna-apila, vuohenputki ja voikukka. Yksittäiset lajit alkavat erottua joka kerta hieman paremmin, ja ympäristö avautuu aivan uudella tavalla! 

Luonnon monimuotoisuuteen tutustuminen alkaa ihmettelystä. Luonnossa liikkuminen ruokkii lapsen tiedonhalua: miten ihmeellistä on muuttolintujen palaaminen keväällä tai se, että pienestä siemenestä voi kasvaa suuri puu! Erinäköisten kasvien tutkiminen on yksi askel luonnonlukutaidon kehittymiseen ja luonnon monimuotoisuuden ymmärtämiseen. Siksi metsäretket ja luonnossa vietetty aika ovat myös ympäristötekoja.

Suomen lasten metsäretkipäivää vietetään 12.5.2021. Kannustamme jokaista lähtemään metsään!
Lue lisää Metsäretkipäivästä

Arja Kaasinen & Tia Torvinen
Suomen lasten metsäretkipäivän työryhmä

 

Lähteet:
Cantell, H., Aarnio-Linnanvuori, E., & Tani, S. (2020). Ympäristökasvatus: Kestävän tulevaisuuden käsikirja. PS-kustannus.

Kaasinen, A. (2009). Kasvilajien tunnistaminen, oppiminen ja opettaminen yleissivistävän koulutuksen näkökulmasta. Plant Species Recognition, learning and teaching from the viewpoint of general education. Yliopistopaino.

Kaasinen, A. (2019). Plant Species Recognition Skills in Finnish Students. Education Sciences 9(2).

Kaasinen, A. (2020). Ympäristökasvatus esi- ja alkuopetuksessa – löytöretkiä maailmaan. In T. Kyrönlampi, K. Mäkitalo, & M. Uitto (Eds.), Esi- ja alkuopetuksen käsikirja (pp. 129-154). PS-kustannus.

Parikka-Nihti, M., & Suomela, L. (2014). Iloa ja ihmettelyä: Ympäristökasvatus varhaislapsuudessa. PS-kustannus.

Salonen, K. 2020. Kokonaisvaltainen luontokokemus hyvinvoinnin tukena. Tampereen yliopisto. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1563-4