Löytyykö metsästä mitään leikittävää?
Tässä blogitekstissä on enemmän järkeä, jos tiedät, että kirjoittaja on ammatiltaan leikki-innovaattori ja akateemiselta koulutukseltaan metsänhoitaja.
Apuvälineitä leikkiin vai mahdollisuus avata mieli vapaalle leikille
Kaikenikäisille leikkijöille on nykyään tarjolla valtava määrä leluja, pelejä ja viihdykettä. On opettavaisia videopelejä, liikuntaa lisääviä leluja ja applikaatioita sekä ihmisiä saman pöydän ääreen tuovia lautapelejä. Ei myöskään pidä unohtaa mahtavia leikki-, liikunta- ja elämyspuistoja. Olemme onnekkaita, kun meille tarjotaan niin paljon vaihtoehtoja ja virikkeitä.
Mutta tarvitsemmeko tosiaan aina apuvälineitä leikkiin? Tarvitsemmeko tosiaan leikkiäksemme aina valmiiksi rakennetun ja ajatellun ympäristön tai meitä johonkin suuntaan ohjaavan pelin? Mikä olisi sellainen ympäristö, jossa muun muassa mielikuvitukselle, liikkeelle, rauhoittumiselle, äänelle, seikkailuille, rakentamiselle ja tutkimiselle on aina tilaa? Vastaus: metsä.
Metsä monipuolisena leikkiareenana
Metsästä leikkijä löytää kaiken tarvittavan. On kiipeiltävää, hypittävää, rakennettavaa, tutkittavaa ja paljon piilopaikkoja itselle tai jollekin muulle. Tutut leikit kuten hippa, piilo tai poliisi ja rosvo tuntuvat aivan erilaisilta metsässä sen tarjoamien piilopaikkojen ja maaston vaihtelun vuoksi. Tekisi mieli myös mainita terveyshyödyistä ja siitä, miten paljon paremmalta ruoka maistuu metsässä, mutta pidättäydytään leikkiasioissa.
Ympäristönä metsä tuntuu tarjoavan lukemattoman määrän mahdollisuuksia leikkijöiden mielikuvituksen ansiosta. Hetki metsässä ja joka puolella näkyy majoja, kiipeilytelineitä, esteratoja, linna, työkaluja, käpyeläimiä, keinu, vuoria, kuuraketti, pakettiauto, tähtitorni jne. Kaikki edellä mainitut esimerkit ovat ohjaamieni metsäleikkioppituntien aikana lasten suusta kuultuja. Omaan ohjaukseeni (vietän yhden luokan kanssa 45 min) ei mahdu tarpeeksi vapaata leikkiä metsässä, mutta toiveikkaana leikki-innovaattorina toivon opettajan vievän oppilaansa tai lasten menevän metsään omatoimisesti myös vierailuni jälkeen ja minulta jää parhaat metsäjutut kuulematta.
Metsä erilaisena, alkuun ehkä vieraana, leikkiareenana
Metsä saattaa tottumattomalle lapselle alkuun tuntua epämiellyttävältä, mutta märkyys, ”likaisuus” ja vaarallisuus unohtuvat kuin itsestään tai saavat valoisamman sävyn muuttuen samalla leikkiä edistäviksi positiivisiksi asioiksi.
Kyseisestä ilmiöstä minulla on leikin ohjaajana monta sydäntäni lämmittävää esimerkkiä, tässä niistä yksi. Opettaja oli tilannut luokalleen metsäleikkitunnin. Ensimmäinen leikki oli nimeltään sylipuu, jossa leikkijän tulee löytää paksuudeltaan oman sylinsä kokoinen puu. Yksi oppilaista ilmoitti minulle metsän olevan likainen ja inhottava ja ettei hän aio koskea yhteenkään puuhun, koska kaikki on tylsää. Opettaja katsoi minua ja sanoi voivansa poistaa oppilaan tunnilta, mikäli tämä (taas) häiritsee tunnin kulkua eikä anna luokkatovereilleen mahdollisuutta leikkiin.
Onneksi luotin metsän toimivan apuopettajana ja tunnin lopussa kyseisellä oppilaalla oli likainen takki, punaiset posket ja into paistoi kasvoilla. Hän oli unohtanut metsän likaisuuden ja inhottavuuden sekä sen, että kaikki on tylsää. Jälleen kerran tuntui kuin metsä olisi ollut se ympäristö, jossa hän sai kerrankin toteuttaa itseään. Sai käyttää normaalia enemmän ääntä, oli tilaa liikkua, joka suunnalla näkyi majanrakennusmateriaalia tai jotain tutkittavaa ja tavalliset ”tylsät” leikitkin liikuttivat ja innostivat.
Metsään tutustuminen palkitsee
Yllättävän usein kohtaan lapsia, joita metsä jännittää. Runkoihin kompastuminen, myrkyllisiin lehtiin koskeminen, eksyminen ja karhun kohtaaminen pelottavat. Onneksi metsässä ei tarvitse juosta kovaa tai kiivetä puuhun. Siellä voi myös yrittää hiipiä hiljaa tai järjestää käpyeläinmessut. Voi sitä ihanaa oloa, kun näkee aran lapsen tutustuvan metsään ja yhtäkkiä hän jo liikkuu ja touhuaa vapautuneesti tovereidensa kanssa. Se, kun vasta hetki sitten metsää arkaillut tuntee itsensä itsevarmemmaksi ja rohkeammaksi. Toivottavasti se välittyy myös elämän muille osa-alueille.
Totta se on, metsässä vaatteet saattavat likaantua tai runkoon kompastua. Onneksi takin voi pestä ja haavan puhdistaa. Meidän aikuisten kannattaa kannustaa lapsia metsäleikkeihin, pestä siellä likaantuneita vaatteita ja puhdistaa naarmuja, sillä metsäleikeissä motoriikalla on mahdollisuus kehittyä monipuolisesti ja mielikuvituksen lentää vapaalla leikkiareenalla.
Isa Pelto
Leikki-innovaattori
Perinneleikit ry
