Leikkivä kaupunki

Leikkikulttuuri on muuttunut ja samoin on kaupunkitila. Nykyään näkee vähemmän lapsikatraita talojen pihoilla leikkimässä perinteisiä pihaleikkejä tai kirmaamassa suurella joukolla puistoissa tai lähimetsissä. Spontaani vapaa-aika on vaihtunut organisoidummaksi ja digitaaliset pelit siirtävät leikkitiloja ulkoa sisälle.

Mutta ei leikki minnekään ole hävinnyt. Leikki on yhä olennainen osa kaupunkia, kulttuuria, luovuutta ja siten ihmisyyttä . Leikki ei ole myöskään pelkästään lasten omaisuutta, vaan myös aikuiset voivat leikkiä. Julkinen kaupunkitila ja sen erilaiset elementit tarjoavat lukemattomia mahdollisuuksia leikkiin kaikille, jotka uskaltavat ottaa haasteen vastaan.

Kaupunkitilan materiaalisuus ja sosiaalisuus leikin lähtökohtina

Kaupungissa ja kaupungilla leikitään. Mutta mitä kaupunkileikki on ja mikä tekee siitä erityistä?

Jokainen lienee joskus hyppinyt suojatien mustavalkoisilla ruuduilla, välttänyt astumista katukivetyksen saumoille tai puhaltanut joutomaalla kasvavien voikukkien höytyviä. Kaupungin fyysiset rakenteet, materiaalit ja ympäristö tarjoavat alustan monenlaiselle leikille.

Parkouraajat ja skeittaajat osaavat hyödyntää näitä rakenteita taitavasti, ja varsinkin lapset kykenevät keksimään mitä mielikuvituksellisempia käyttötarkoituksia tavallisille kadunkalusteille, puistoistutuksille, lumikasoille ja tienvarsilta löytämilleen ”aarteille” kuten kepeille, kiville ja rikkinäisille esineille.

Materiaalisen kaupungin lisäksi keskeistä kaupunkitilalle on sen sosiaalisuus. Kaupunkitilassa törmää väistämättä erilaisiin ihmisiin niin hyvässä kuin pahassa. Tämä tekee kaupungista leikin erityisen näyttämön. Katuesitykset, roolipukeutuminen (mm. cosplay, penkkarit ja polttarit), flash mobit ja vaikkapa katutanssit tapahtuvat ihmisten ja yleisön edessä, ja joskus yleisö saa tai joutuu tulemaan osaksi esityksiä ja leikkiä.

Välillä kaupunkilaiset saattavat tarvita hieman apua kaupunkitilan leikkisässä käytössä, mitä varten on kehitetty erilaisia osallistavia kaupunkipelejä ja yhteisöllisiä kaupunkitaidetapahtumia . Julkisen tilan taiteella ja kaupunkileikillä on itse asiassa paljon yhteistä . Molemmat tuottavat uudenlaisia kaupunkikokemuksia mutta voivat myös ärsyttää kanssakaupunkilaisia.

Jälleen kerran lapset ovat sosiaalisen kaupunkileikin ammattilaisia ja pioneereja. Puistoissa ja pihoilla syntyy helposti uusia leikkejä aivan vieraidenkin lasten välillä ja kesken. Tässä kohtaa sallittakoon pieni henkilökohtainen fiilistely: olen itse tutustunut parhaaseen ja pitkäaikaisimpaan ystävääni 3-vuotiaana juurikin esikaupunkialueemme leikkipuistossa.

Merkityksillä, säännöillä ja normeilla leikkimistä

Kaupunki on täynnä erilaisia merkityksiä ja mielikuvia, joilla voi leikkiä. Lapset pystyvät kuvittelemaan tavallisenkin lähiöpihan olevan seikkailujen saari, linna tai tutun tietokonepelin maailma riippuen, mikä leikki kulloinkin on käynnissä.

Markkinoinnin ammattilaiset puolestaan osaavat käyttää leikkisää mielikuvamarkkinointia brändätessään palveluita, tuotteita ja kokonaisia kaupunkeja potentiaalisille asiakkaille, asukkaille ja matkailijoille.

Kaupunkisuunnittelussa voidaan soveltaa pelillistämistä , kun asukasosallistumisesta pyritään tekemään helposti lähestyttävää ja hauskempaa leikillisiä menetelmiä hyödyntämällä. Lisätyn todellisuuden mobiilipelit luovat tuttuun kaupunkitilaan kokonaan uutta kokemuksellisuutta, kun reaalimaailma ja virtuaalimaailma limittyvät ja lomittuvat hetkellisesti.

Kaupungeissa on paljon erilaisia sääntöjä ja normeja, joita leikin turvin voi testata ja venyttää. Osa näistä säännöistä on lakiin kirjoitettu, mutta paljon on myös kirjoittamattomia sosiaalisia normeja tai pahimmillaan epätasa-arvoa lisääviä jumiutuneita käytäntöjä.

Kaupunkileikki on omien ja kaupunkitilan rajojen testaamista. Nuoret ottavat kaupunkitilaa haltuun leikkiin verrattavilla tavoilla. Lapset vähän välittävät, jos ääni kohoaa turhan kovaksi leikin tuoksinassa.

Erilaiset käsitykset, toiveet ja intressit ”oikeanlaisesta” kaupunkitilan käytöstä voivat johtaa riitoihin ja erimielisyyksiin. Aikuiset hyssyttelevät lasten liian äänekästä leikkiä tai kieltävät katolle kiipeämisen ja jalkapallon peluun pihalla. Jotkin kielloista ja säännöistä ovat välttämättömiä ja perusteltuja turvallisuuden parantamiseksi, mutta osa niistä ilmentää kyvyttömyyttä sietää leikin vapautta ja anarkistisuutta.

Tilaa kaupunkileikille

Entä miten kaupunkileikkiä voisi ylläpitää ja edistää tasapuolisesti ja turvallisesti? Tärkeää on, että vanhemmat ja muut aikuiset mahdollistavat tilaa ja aikaa lasten leikille. Pahitteeksi ei olisi, että aikuiset itsekin rohkaistuisivat leikkimään kaupungilla.

Leikki lisää luovuutta, auttaa ongelmien ratkaisussa ja on itseilmaisun väline ja muoto, joten sen edistäminen yhteiskunnassa on merkittävää laajemmassakin mielessä. Myös työpaikoilla kannattaa leikkiä.

Kaupunkisuunnittelijat ja arkkitehdit voivat luoda tiloja, jotka innostavat ja inspiroivat leikkiin. Perinteisten leikkipaikkojen ja -alueiden lisäksi olisi tärkeää, että kaupunki kannustaa leikkiin ja leikkisyyteen kokonaisvaltaisesti.

Sopivan tiivis mutta samalla vihreä ja ihmisen mittakaavainen kaupunki tarjoaa virikkeellisen ja lapsiystävällisen ympäristön . Sosiaaliselta käytöltään kaupunkitilan pitää taas olla riittävän väljä ja monimuotoinen , jos halutaan edistää ihmisten kohtaamista kaupungissa. Mielenkiintoiset yksityiskohdat, moniaistisuus ja kaupunkitaide luovat pohjaa mielikuvitukselle.

Leikkivä kaupunki on yllätyksellinen ja jännittävä mutta ei pelottava. Keskeisintä on, miten kaupunkitilan käyttäjät (minä, sinä, hän, me, te, he) suhtautuvat leikkiin. Milloin sinä olet viimeksi hypännyt ruutua suojatiellä?

Riina Lundman
Kirjoittaja on tutkijatohtori Turun yliopiston maantieteen osastolla ja on aiemmin tutkinut mm. kaupunkitaiteen, leikin ja julkisen tilan välistä suhdetta. Lundman toimii lisäksi tutkimusasiantuntijana tamperelaisessa Jolma Arkkitehdit Oy:ssä.

 

Kuva: Virve Repo

Jaa artikkeli: