Leikkiliike vieköön!

”Äiti, mikä sun mielestä töissä on kivointa?”, kyseli esikoiseni yhtenä päivänä. Helppo kysymys: mukavat työkaverit. Ne, jotka pyörivät samoilla käytävillä. Ne, joiden kanssa tavataan palavereissa, meilataan ja keskustellaan puhelimessa. Samassa kaupungissa toimivat yhteistyökumppanit ja erityisesti kentällä hyörivät leikkilähetit. Leikkilähettien kautta myös järjestöjen piirit ja niiden työntekijät. Lisäksi yhdistykset, osastot, Terhokerho-vapaaehtoiset ja kaikki Terhokerho-osallistujat. Jäin oikein miettimään, miten mielettömän ison työkaveriverkoston kanssa tässä saakaan olla tekemässä yhteistä työtä. Suoraan kymmenien ja välillisesti tuhansien ihmisten kanssa. Aika huisia!

Yhteistyön rakentamista tämä hanke on ollut sen alkutekijöistä lähtien. Suomen Kulttuurirahasto pyysi kahta isoa järjestöä, Mannerheimin Lastensuojeluliittoa sekä Suomen Punaista Ristiä, nostamaan leikin sille kuuluvalle paikalleen ja sitä kautta yhdistämään eri-ikäiset ihmiset toisiinsa. Molemmilla järjestöillä on vahvat organisaatiot, kymmeniä tuhansia vapaaehtoisia ja omat, selkeät toimintakulttuurinsa. Soppaa on hämmennetty yhdessä monella liekillä, mutta kärsivällisesti yhteiseen tavoitteeseen pyrkien. Tavoitteena on valloittaa koko Suomi yhteiselle leikille.

Koko Suomi leikkii -hanke on nyt noin vuoden ikäinen. Terhokerhoja on perustettu leikkilähettien johdolla, yhdessä järjestöjen paikallisosastojen ja -yhdistysten kanssa kohta 150 kuntaan eri puolille Suomea. Tavoitteena on perustaa kerho jokaiseen Suomen 300 mannerkuntaan vuoden 2016 loppuun mennessä. Emme olisi pystyneet saavuttamaan puolta valtakuntaa ilman tätä valtaisaa tekijäverkostoa, joka on halunnut lähteä leikkiin mukaan ja tehdä sitä yhdessä muiden kanssa.

Vaikka yhteistyön synnyttäminen on joskus kovaa työtä ja vaatii aikaa, kärsivällisyyttäkin, totuus on, että yksin emme saa aikaan niin paljon kuin yhdessä. Yhteistyön voima on yksi tämän hankkeen helmistä.

Työ jatkuu, verkosto laajenee. Joko sinä olet mukana leikkiliikkeessä?

Eevamaija Paljakka-Sippola, projektikoordinaattori

Julkaistu: 16.4.2015

Jaa artikkeli: