Leikki yhdistää lapsen ja aikuisen

Jos alat leikkiä ventovieraan lapsen tai aikuisen kanssa, voitte olla hetkessä aivan kuin tuttuja. Pelkästään puhumalla ei koskaan pääse niin nopeasti samaan tilaan. Mistä se johtuu?

Leikkiä on tutkittu paljon, mutta se on onnistunut säilyttämään silti suuren osan salaperäisyydestään. Voisiko leikin yhdistävä taika liittyä siihen, että kun päästää hetkeksi irti niistä kaavoista, joiden vankina yleensä on, melkein mikä vaan on mahdollista? Voi olla oma itsensä – tai se, jollainen haluaisi olla. Voi tehdä sellaista, mitä ei yleensä edes ajattelisi tekevänsä, osaavansa tai uskaltavansa.

Ehkä toisen kohtaaminen on silloin helpompaa kuin sanojen, kaavojen ja totuttujen roolien maailmassa. On vapauttavaa, ettei leikissä koskaan tiedä etukäteen, mitä tulee tapahtumaan ja juuri siksi mikä vain tuntuu olevan mahdollista.

Aikuiselle toki juuri se, ettei leikkiä voi hallita, voi tehdä siitä vaikeaa ja pelottavaa. Jos ajatellaan aikuisen olevan sellainen, joka tietää kaiken, osaa kaiken ja hallitsee kaikki tilanteet, on vapaaseen luovaan tilaan heittäytyminen mahdotonta.

Harva kai aivan tätä aikuiselta vaatii, mutta toisaalta monissa ammattiympäristöissä tämäntapainen kaikentietäjän rooli näyttäisi istuvan aika tiukassa – ja samalla estävän mahdollisimman tehokkaan työn tekemistä. Onhan tutkimuksissa osoitettu, että lämmin ja kohtaava vuorovaikutus ennaltaehkäisee ja ratkaisee haastavia kasvatustilanteita, auttaa oppilaita oppimaan ja potilaita parantumaan. Ja kaikentietävyys taas estää aitoa kohtaamista, koska tietäjä asettuu toisen yläpuolelle eikä rinnalle kuuntelemaan ja ihmettelemään yhdessä.

Aikuinen leikin opettelijana

Leikki on kerrassaan mainio lämpimän kohtaamisen mahdollistava tila. Olen oman tutkimukseni ja muunkin elämän kautta oppinut lapsilta jotain siitä, miten aikuinenkin voi taas osata leikkiä.

Leikin ajaksi aikuisen pitäisi irrottaa otteensa vallankahvasta (mutta ei huolta, siihen voi tarttua sitten taas heti, kun se on tarpeellista). Leikissä vallan jakaminen leikkijöiden kesken on tärkeää, ja erityisen tärkeää sekä lapsen että aikuisen kannalta voi olla se, että aikuinen antaa välillä johtamisvuoron lapselle. Lapsethan kuitenkin ovat leikkimisen asiantuntijoita.

Leikin opettelijana aikuisen kannattaa muistaa olla täyttämättä tilaa omalla puheellaan ja tekemisellään. Jos ei tiedä, mitä tekisi, voi ottaa mallia lapsen tekemisestä. Ja mieluummin toimia enemmän kuin puhua.

Silloin, kun etsii yhteyttä lapseen, kannattaa unohtaa arvottaminen ja arvosteleminen ja keskittyä arvostamiseen pitämällä lapsen kaikkia aloitteita mahdollisuuksina viedä leikkiä eteenpäin. Ja kun heittäytyy leikkiin, saattaa löytää yhteyden myös oman sisäisen lapsensa kanssa!

Johanna Olli
Väitöskirjatutkija, TtM, sairaanhoitaja

Kirjoittaja on Lastenneurologian hoitajat ry:n perustaja ja Lasten asialla -lehden päätoimittaja. Hän harrastaa tanssimista ja parkouria, joissa aikuisenkin on helppo leikkiä.

Kuva: Vuokko Hurme

Jaa artikkeli: