Leikki vammaisen lapsen osallisuuden välineenä
Jaa artikkeli:
Facebook
Twitter

Vammaiset lapset ovat kaksinkertaisessa vaarassa jäädä syrjään omassa sosiaalityön asiakasprosessissaan ikänsä ja toimintakykynsä vuoksi. Erityisesti puhevamma lisää riskiä joutua sivuutetuksi. YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksessa ja lasten oikeuksien sopimuksessa taataan kaikille lapsille oikeus osallisuuteen. Tämä oikeus koskee myös lapsen oikeutta olla mukana päättämässä häntä itseään koskevia asioita.

Vammaissosiaalityön lapsiasiakkaat kertoivat VamO-hankkeen asiakaskyselyssä, että he olivat saaneet tavata sosiaalityön edustajia vain harvoin, eikä heidän näkemyksiään oltu juurikaan yritetty selvittää. Lapset halusivat, että heidän kanssaan keskusteltaisiin ja he saisivat osallistua asioiden käsittelyyn. Osa lapsista toivoi, että tapaamiset olisivat toiminnallisia. (tulossa Heini ym. 2019.)

Itse olen aiemmin työskennellyt vammaisten lasten ja nuorten sosiaalityöntekijänä ja kokenut usein erityisen haastavaksi puhumattomien lasten kanssa työskentelyn omien puutteellisten kommunikointitaitojeni vuoksi. Laki velvoittaakin sosiaalityöntekijöitä työskentelemään vammaisten lasten kanssa, mutta käytännössä työntekijät eivät ole saaneet tähän keinoja tai koulutusta. Tähän tarpeeseen halusimme VamO -hankkeessa vastata.

Olemme VamO:ssa selvittäneet leikkiä ja lasten näkemyksiä myös lasten oman osallisuusryhmän kautta. Perustimme Espooseen lasten osallisuusryhmän, jonka lapset itse nimesivät Yö-ryhmäksi. Emme asettaneet ryhmälle diagnoosirajoituksia, vaan ajatuksena oli, että me rakennamme mukaan haluaville lapsille heidän osallistumisensa mahdollistavat puitteet. Lisäksi olemme käyneet lukuisia keskusteluja lasten vanhempien ja sosiaalityöntekijöiden kanssa.

Leikki on kommunikaatiota

Osoittautui, että leikki on mainio keino selvittää lasten näkemyksiä erilaisista asioista. Täytyy muistaa, että vaikka lapsi ei kommunikoisi puheella, jokainen henkilö kommunikoi jollakin tavalla. Lasten kanssa työskennellessä on kommunikoitava heidän kielellään, ja mikä onkaan enemmän lasten ominta kieltä kuin leikki! Tärkeää on ymmärtää leikki laajana käsitteenä, eikä pelkästään esimerkiksi roolileikkinä. Näin ei rajata isoa joukkoa vammaisista lapsista ulkopuolelle. Laajasti ymmärrettynä leikki voidaan nähdä vuorovaikutuksena lapsen kanssa ja lapsen ehdoilla.

Leikki vaatii viranomaiselta ennen kaikkea heittäytymistä ja kykyä asettaa perinteinen viranomaisen rooli sivuun. Perinteisesti palaverit tapahtuvat toimistolla valtavan pöydän ääressä keskustellen. Tämä asetelma ei ainakaan rohkaise leikkimään. Sen sijaan tapaamisessa voidaan istua vaikka lattialla ja kommunikoida elein, ilmein tai piirtäen puheen lisäksi. Leikin lomassa onkin helppoa ja luontevaa käyttää myös puhetta tukevaa ja korvaavaa kommunikaatiota, kuten kuvia tai tukiviittomia. Kohtaamisen paikkaakin voi miettiä, voisiko se olla jokin lapsen valitsema paikka, vaikkapa koti tai leikkipuisto.

Heittäytyminen leikkiin edellyttää myös sitä, ettei lapsilta aina vain odoteta vastauksia juuri tiettyihin aikuisten asettamiin kysymyksiin. Aikuisen tulee olla kiinnostunut lapsesta ja lapsen asiasta. Tämä tarkoittaa ajan ja tilan antamista lapselle ja erityisesti lapsen kertoman arvostamista. Aikuinen usein helposti keskittyy vain kyselemään ja selvittämään omalla agendallaan olevaa asiaa. On hyväksyttävä, että lapsi on itsenäinen toimija, joka kertoo niitä asioita, joita hänellä on mielensä päällä. Tällöin on helpompi kuulla, mitä lapsi oikeasti haluaa kertoa. Leikin avulla aikuisenkin on helpompi luovuttaa tilanteen hallintaa lapselle.

Leikistä on vammaissosiaalityössä monia hyötyjä. Leikin avulla kaikki lapset saavat keinon osallistua omien asioiden käsittelyyn, heistä tulee osallisia ja oman asiansa päähenkilöitä. On tärkeää opetella jo lapsena ilmaisemaan näkemyksensä viranomaiselle, sillä taidon oppiminen myöhemmin voi olla huomattavasti vaikeampaa. Selvittämällä lapsen näkemystä häntä itseään koskevista asioista, tehdään parempia ja vaikuttavampia päätöksiä. Vähäinen ei ole myöskään se seikka, että leikkiminen on antoisaa myös aikuiselle. Hankkeessamme ne sosiaalityöntekijät ja -ohjaajat, jotka ovat rohkaistuneet leikkimään lapsiasiakkaiden kanssa, ovat kertoneet työn mielekkyyden lisääntymisestä.

Heli Ronimus
projektisuunnittelija
VamO -hanke / Espoon kaupunki

VamO eli Osallisuuden varmistaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen vammaissosiaalityön asiakasprosessissa -hanke (2016-2019) on ESR-rahoitteinen vammaissosiaalityön kehittämishanke.

VamOhankkeen nettisivut
VamO Facebookissa
VamO twitterissä

Heini Annina, Hokkanen Liisa, Kontu Katariina, Kunttu Katriina, Lindroos, Nelli & Ronimus, Heli 2019, tulossa. Osallisuus vammaissosiaalityössä on yhteistyötä – asiakkaiden kokemuksia. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja. Tutkimusraportteja ja selvityksiä B 67. Lapin yliopisto. Rovaniemi.