Leikki tarvitsee ravinnokseen satuja, tarinoita ja taidekasvatusta

Leikin tutkijat länsimaissa ovat huolissaan, että yhä useammat lapset eivät hallitse enää vaativia ja pitkäkestoisia mielikuvitusleikkejä (pretend play) ennen kouluikää. Selityksiä on haettu muun muassa teknologian käytön lisääntymisestä, yhä enemmän ohjelmoidusta vapaa-ajasta ja leikin arvon väheksymisestä.

Suomessa tilanne on hyvä, koska leikin asema on tunnustettu varsin korkeaksi, mutta syytä on olla hereillä täälläkin. Mielikuvitusleikin hyödyt lapsen aivojen ja kielen, luovuuden, itsesäätelyn, empatiataitojen ja eettisyyden kehittymiselle ovat merkittäviä.

Otollinen ja tarpeellinen paikka mielikuvitusleikkitaitojen ylläpitämiselle on päiväkoti. Se ovat paikka, joissa lapset ovat mittavissa määrin tekemisissä toistensa kanssa koko päivän. Vertaissuhteet ovat tärkeä osa mielikuvitusleikkiä ja nämä kuuluvat kiinteästi yhteen. Huomiota tulisi kiinnittää paitsi mielikuvitusleikkiin, myös siihen, että kaikki lapset pääsevät osalliseksi leikkejä ja kaikilla on taitoja osallistua leikkiin. Myös niihin lapsiin, jotka puutteellisen kielitaitonsa takia eivät pääse osalliseksi vertaisten mielikuvitusleikkiin.

 Mielikuvitusleikin alkuvaihe

Leikkipedagogiikan tutkijat ovat esittäneet, että mielikuvitusleikin kehittämiseksi katse tulisi kääntää mielikuvitusleikin alkuvaiheeseen. Erityisesti lasten leikkiin liittymisen aloitteisiin, aloitteisiin annettuihin vastauksiin ja niiden huomiotta jättämisiin, ehdotuksiin, yhteisiin sopimuksiin ja sääntöihin sekä neuvotteluihin.

Lapset tuntevat vetoa vertaisryhmään liittymiseen, mutta tarvitsevat usein apua siinä onnistuakseen. Leikkiä eteenpäin vievät osallistujien sanalliset ja sanattomat viestit, eleet, ilmeet, kujeet ja naurut. Näitä leikillisiä kohtaamisia ja niiden onnistumista tulisi päiväkodin arjessa vahvistaa.

Mielikuvitusleikki tarvitsee lisäksi kykyä kuvitella tilanteita: kaupassakäyntiä, ruuan valmistamista tai kahvin juomista. Päiväkotiryhmässä kuvittelukykyä voidaan harjoitella monin tavoin.

Mielikuvituksessa on keskeistä esineiden, roolin ja tilanteiden kuvittelu omassa mielessä. Tämän kehittämiseksi tutkijat ovat esittäneet tarinoiden lukemista (myös ilman kuvia) ja suullista kerrontaa. Ne kehittävät lasten kykyä synnyttää mielessään tilanteita kuulun perusteella.

Nykyisin lapsille luetaan enemmän satuja kirjoista kuin kerrotaan niitä vapaasti. Leikkipedagogiikan tutkijat ovat todenneet, että suullisessa kerronnassa, johon on yhdistetty draamakasvatuksen elementtejä esimerkiksi nukketeatteri, ohjaa lapset rakentamaan mielessään tilanteita kuuntelun ja katselun perustella.

Oma merkityksensä on lisäksi perinteisillä laululeikeillä, jossa lapset (ja henkilöstö) esittävät karhua, kärpässientä tai peikkolasta. Kerrottu tarina ja draamakasvatus sopivat erityisesti hiljaisten, arkojen ja suomea toisena kielenään lasten yhteisöön kuulumisen ja koko lapsiryhmän yhteisen kokemusten luojaksi.

Leikki on varhaiskasvatuksen opettajan ammattitaitoa 

Leikki on paitsi lapsen oikeus, on se varhaiskasvatuksen opettajan ammattitaito. Vaativan tason leikkipedagogiikka edellyttää, että tietää, miten leikki ja hyvät vertaissuhteet rakentuvat, miten on mahdollista päästä mukaan leikkiin, mitkä tekijät estävät mukaan pääsyä ja miten leikkitaitoja ylipäätään edistetään.

Tässä yhteydessä on tärkeää muistuttaa taidekasvatuksesta, joka on läheistä sukua mielikuvitusleikille. Yhdessä leikin kanssa, ne ovat keskeisiä varhaiskasvatukseen kuuluvia elementtejä. Varhainen ja säännöllinen taiteellinen toiminta (piirtäminen, maalaaminen, draama, musiikillinen toiminta, muovailu ja rakentelu) tukevat mielikuvituksen ja luovuuden kehittymistä. Syksyllä 2019 julkaistu KARVI:n arviointitulos varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan sisältöjen monin paikoin puutteellisista toteutumisesta ja päivittäisen lukemisen satunnaisesta toteutuksesta saa huolestumaan monesta syystä.

Varhaiskasvatuksen opettajat ovatkin varsin onnekkaita saadessaan työskennellä päivittäin pienten lasten parissa. Lapsia ei tarvitse suostutella tutkimaan, leikkimään ja oppimaan. Pienet lapset ovat uteliaita, valmiita kysymään, tutkimaan ja kokemaan yhdessä koko kehollaan ja kaikilla aisteillaan. Riittää, että tarjoaa tähän päivittäisen mahdollisuuden ja liittyy mukaan.

Anitta Pakanen
puheenjohtaja
Varhaiskasvatuksen Opettajien Liitto

 

Kirjoituksen pohjana on käytetty:

Hakkarainen, P.&Brėdikytė, M. (2013). Kehittävän leikkipedagogiikan perusteet. Kogni Oy.

Pursi, A. (2019). Yhteisen ymmärryksen rakentuminen lasten välisessä leikissä: Aikuisen roolit ja pedagogiset käytänteet varhaiskasvatuksen taaperoryhmässä. Helsingin yliopisto: Kasvatustieteellisiä tutkimuksia

 

 

Jaa artikkeli: