Leikki on yhteinen kieli
Monesti kuulee sanottavan, että leikki on lapsen työtä. Leikki on kuitenkin enemmän. Leikki on olennainen osa lapsen elämää ja kehittymistä. Leikki muodostaa yhteisen kielen ja sillan. Se murtaa muureja ja avaa ovia.
Leikkiä voi yhdessä, vaikka muuta yhteistä kieltä ei olisi. Lapset, jotka eivät vielä puhu, toimivat ja ilmaiset itseään leikin kautta. Lapsille, jotka kommunikoivat muutoin kuin puheella, leikki voi olla tärkein vuorovaikutuksen muoto. Lapsille, jotka tulevat erikielisistä kodeista ja jotka eivät vielä puhu yhteistä kieltä, leikki toimii yhdistävänä kielenä. Leikki liittää erilikieliset lapset samaan yhteisöön ja yhteiseen toimintaan. Lasten yhteisöt, kuten päiväkotiryhmät, koululuokat ja harrastusryhmät, vahvistuvat leikin ja leikillisyyden avulla.
Lapsen oikeuksien sopimuksen 31 artiklassa turvatut oikeudet – lepo, vapaa-aika, leikki, virkistystoiminta sekä kulttuurielämä ja taiteet – liittyvät toisiinsa. Ne liittyvät myös muihin lapsen oikeuksien sopimuksessa turvattuihin oikeuksiin, kuten syrjimättömyyteen, lapsen edun ensisijaisuuteen, lapsen oikeuteen kehittymiseen ja oikeuteen tulla kuulluksi. Jos lapsella ei ole mahdollisuuksia leikkiin tai ne ovat vähäiset, myös lapsen muiden oikeuksien toteutuminen estyy tai kärsii. Lapsen oikeudet liittyvät toisiinsa ja muodostavat kokonaisuuden. Tässä oikeuksien ketjussa oikeus leikkiin on merkittävässä roolissa.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus korostaa lasta oikeuksien haltijana ja aktiivisena toimijana. Erityisen vahvasti juuri leikkiin, vapaa-aikaan ja harrastuksiin liittyvien oikeuksien kautta toteutuu lasten aktiivinen toimijuus. Leikissä ja harrastuksissa painottuvat luovuus, mielikuvitus, aktiivinen tekeminen sekä sosiaalisten suhteiden rakentuminen ja ylläpitäminen.
Leikki on keskeistä varhaiskasvatuksessa
Lasten toimintaympäristöistä leikki on erityisen merkittävässä roolissa varhaiskasvatuksessa. Leikki liittyy tavalla tai toisella kaikkiin varhaiskasvatuksen tavoitteisiin. Varhaiskasvatuslaissa todetaan, että varhaiskasvatuksen tavoitteena on toteuttaa leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa. Leikin merkitystä korostetaan varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa.
Lapsella on oikeus leikkiä, oppia leikkien ja iloita oppimastaan. Perusteissa todetaan, että leikillä on itseisarvo lapsella ja sillä on keskeinen merkitys oppimisessa ja lapsen kokonaisvaltaisessa kehityksessä ja hyvinvoinnissa. Leikkiin kannustavassa toimintakulttuurissa varhaiskasvatuksen henkilöstö tunnistaa leikkiä rajoittavia tekijöitä, kuten esimerkiksi kiusaamista, ja kehittää leikkiä edistäviä toimintatapoja. Leikille tulee antaa tilaa, aikaa ja rauhaa ja mahdollisuus keskittyä leikkiin.
Leikkiin kannustavassa toimintakulttuurissa tunnustetaan leikin merkitys lapsen hyvinvoinnille ja oppimiselle. Henkilöstö tunnistaa leikkiä rajoittavia tekijöitä ja kehittää leikkiä edistäviä toimintatapoja ja oppimisympäristöjä. Lapsilla ja henkilöstöllä on mahdollisuus kokea yhdessä tekemisen ja leikin iloa.
Leikin merkityksen ymmärtäminen ei saa jäädä vain lainsäädännön – lapsen oikeuksien sopimuksen, varhaiskasvatuslain tai varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden – tasolle. Lainsäädäntö on saatava käytäntöön. Lapsen oikeus leikkiin on otettava vakavasti myös päätettäessä varhaiskasvatuksen voimavaroista. Liian suuret lapsiryhmät, joissa lapset ja henkilöstö alati vaihtuvat, eivät kannusta turvalliseen leikkiin. Varhaiskasvatuksen pysyvä henkilöstö, kohtuullisen kokoiset ja pysyvät lapsiryhmät ovat hyvä investointi. Tämä tulee muistaa myös kevään hallitusneuvotteluissa. Lapsen oikeudet eivät toteudu itsestään, vaan oikeuksien toteutumiseen on osoitettava riittävät voimavarat.
Esa Iivonen
johtava asiantuntija, lasten oikeudet ja lapsi- ja perhepolitiikka
Mannerheimin Lastensuojeluliitto
