Leikki on lahja – myös aikuisille

Mistä syntyy hyvä joulumieli? Juhlatunnelmaan laskeutuminen keskellä kiireisintä vuodenaikaa ei ehkä ole aina lastenleikkiä, mutta ripaus leikkimieltä tekee tutkitusti hyvää ihan kaikille. Eikä vain jouluna, vaan ihan joka päivä.

Lähestyvä joulu on tuonut monelle tullessaan kiirettä ja kuormitusta. On ehkä tehtailtu (palaneita) pipareita joulumyyjäisiin, suhattu kaupoissa flunssalääkkeiden ja postilähetysten perässä, metsästetty lahjoja verkkokaupasta yön pimeinä tunteita ja urakoitu samalla loppuvuoden työprojektia pakettiin. Ja sitten kun kaikki alkaa olla pulkassa juhlaa varten, kun lapset kuikkivat ikkunoista vilausta Petteri Punakuonosta ja rullaavat Spotifysta ilmoille tip tapin sadatta kertaa, oma mieli on tyhjä kuin kumppanin popsima suklaarasia.

Missä lymyilee se kuuluisa jouluntaika, joka saa koukkuselänkin suortumaan piirileikkiin? Se omastakin lapsuudesta tuttu tunne, joka sai perhoset lepattelemaan vatsanpohjassa? Voiko lapsuudesta tuttua huoletonta leikkimieltä edes tavoittaa?

“Homo Ludens” – luonnostaan leikkisä ihminen

Vastaus on yksinkertainen kuin mummon riisipuuro: kyllä, jos vain halua on.

Syy piilee biologiassa. Käsitteelle on tieteellinen termikin: Homo Ludens, leikkisä ihminen. Taustalla on Johan Huizingan 1938 esittämä ajatus, jonka mukaan kaikki kulttuuriksi nimittämämme on lähtöisin leikistä. Moderni tutkimus on vahvistanut, että muiden älykkäimpien nisäkkäiden ohella ihminen on luonnostaan leikkivä ja utelias olento – asia, joka on olennainen osa lajimme menestystä metsästäjä-keräilijästä nykyihmiseen (Bregman 2020: Hyvän historia. Ihmiskunta uudessa valossa).

Moni lapsuudessa opituista ihmisenä olemisen taidoista kumpuaa leikistä: kyky toimia yhdessä, ymmärtää erilaisuutta, kokeilla ja luoda rohkeasti uutta, ratkaista ongelmia. Leikkitaidot eivät suinkaan katoa kasvettuamme täysi-ikäiseksi. Ne on koodattu syvälle ihmisluontoomme ja siten jokaiseen meistä.

Ei siis vain naapurin Pirjoon, joka sytyttää jouluvalot jo heinäkuussa tai @Make58:aan, joka loikkii somevideollaan lastenlasten pitkin pihaa tonttujahdissa.

 

3 syytä, miksi leikkiin kannattaa ryhtyä jouluna

Ehkä kyseenalaistat, miksi leikkiin kannattaa ryhtyä? Joulukiireistä irtipäästämiseen ja tunnelmaan virittäytymiseen toimii paremmin lempeä jooga tai joulusauna. Lapsetkin seurustelevat vanhempiaan mieluummin älylaitteiden kanssa. Toki kukin voi löytää joulumielen eri tavoin. Leikkiä ei voi myöskään pakottaa. Mielestäni sisäistä lasta, homo ludensia, kannattaa silti vaalia ja herätellä etenkin näin jouluna. Miksi?

 Ensinnäkin, leikkiin heittäytyminen on mitä erinomaisin polku rentoutumiseen. Tästä sain muistutuksen työyhteisöni Kukunori ry:n pikkujouluissa, jossa heittäydyimme Secret Santa-leikkiin. Arvailimme kilvan toisillemme antamien lahjojen vihjeiden    perusteella, kuka pursottaa ketsuppia lähes jokaiseen ruokaan tai ken esiintyikään 2000-luvun euroviisuissa! Yhteinen visailu tutustutti toistemme mahtaviin persoonallisuuksiin uudella tavalla, vapautti tunnelmaa ja rentoutti vatsalihaksia.

Toiseksi, joulu on lasten juhla. Lapset eivät suinkaan ole menettäneet älylaitteiden myötä taipumustaan leikkiin, kehittyvät aivot ovat vain vastaanottavaisempia digimaailman koukuttaville pikapalkinnoille. Juuri samasta syystä lapset, myös ne isommat, tarvitsevat vapaamuotoista leikkiä ja sen mahdollistavia aikuisia. Heittäytyminen jouluntaikaan yhteisen hassuttelun tai pelihetkien kautta tarjoaa luontevan laskeutumisen kiireettömään läsnäoloon.

Kolmanneksi, joulu on hyvän tahdon aikaa. Ja kuten Bregman teoksessaan Hyvän historia esittää, ihminen kokee luontaista mielihyvää tuottamalla hyvää muille. Leikki voi olla parasta hyvän mielen lääkettä, jota kannattaa jakaa. Jos kotoa ei löydy lapsia tai muita “leikkikavereita”, jaettua leikiniloa kannattaa etsiä avoimin mielin eri yhteisöistä, vapaaehtoistyöstä, joulutapahtumista tai vaikkapa löytöeläinkodista.

 

Maailma tarvitsee lisää isoja ja pieniä leikkijöitä

Bregmanin mukaan haasteena nykyajan suorituskeskeisessä yhteiskunnassa on, että olemme menettämässä leikin menestyksen kilpajuoksulle, ja vieläpä entistä nuorempana. Samalla menetämme jotain arvokasta: huolettomuutemme.

Tässä epävarmassa maailmanajassa, synkkien uutisten keskellä, tarvitsemmekin lisää uteliaita pelle pelottomia ja ville vallattomia, jotka etsivät rohkeasti ratkaisuja ja muutosta siellä, missä toivo, ilo, vapaus ja unelma paremmasta tuntuvat kadotetulta.

Tämä tavoitteen, ihmisten yhdenvertaisen hyvinvoinnin, eteen teemme myös Kukunorilla töitä joka päivä. Sen on myös yksi syistä, miksi olemme mukana Leikkipäiväverkostossa. Uskomme, että jos lapsi oppii leikin kautta ihmisyydestä, ympäristöstään ja kaikista niistä elämän tarjoamista mahdollisuuksista, niin voimme me aikuisetkin. Leikkisä heittäytyminen ei kuulu vain pikkujouluihimme, vaan talon tapaan kokoontua yhteen ja rakentaa yhteisöllisyyttä. Yhdessä on tanssittu ja taiteiltu, kasattu kaatuvia torneja ja ratkottu palapelejä.

Leikin luonteeseen kuuluva mahdollisuus mokata on jopa kirjoitettu osaksi Kukunorin toimintaideaa: virheet kuuluvat oppimiseen, eikä uutta synny ilman erehdyksiä. Luovien ideoiden testaaminen on siivittänyt järjestön sosiaalisiin innovaatioihin, jotka ovat avanneet uusia mahdollisuuksia jopa kansainvälisessä mielenterveystyössä.

Myönnän, että lukeudun itsekin ihmiskunnan suorittajaheimoon (kutsutaan sitä vaikka nimellä “Homo Hecticus Responsibilitus”) jonka jäsenistö lipsuu helposti suorittamaan kiireessä niin arkea kuin juhlaa, hyvistä aikeista huolimatta. Elämän tempo tuntuu vain kiihtyvän vuosi vuodelta. Tänä jouluna olenkin kiitollinen siitä, että ympärilläni on ihmisiä, jotka muistuttavat siitä, kuinka tärkeää on antaa aikaa ja tilaa leikille – huolettomalle ja inhimilliselle yhdessäololle.

Leikki on lahja, joka on luotu jaettavaksi. Aloitetaanko työ –  siis leikki jo tänä jouluna?

Hyvää joulumieltä kaikille!

Piia Heikkinen

Kirjoittaja työskentelee viestintäsuunnittelijana Hyvinvoinnin ja kulttuurin liitto Kukunori ry:ssä, joka on yksi Leikkipäivä-verkoston jäsenistä.

Jaa artikkeli: