Leikki on kaikkien tai ei kenenkään

Tunnistanet tilanteen, jossa lapsi leikkii roolileikkiä ja imitoi leikin tiimellyksessä aikuisia puheessaan ja eleillään. “Tää menis nyt töihin ja asioille. On kiire! Moikka!” Aikuista pikkuvanha meininki saattaa naurattaa.

Aikuisen itsensä voi olla vaikeaa heittäytyä vastaavaan roolileikkiin kylmiltään. Lapsuuden elämänvaiheen jo taakseen jättänyt saattaa kokea myös leikki-iän olevan osaltaan ohitse. Hän kuitenkin matkii lasten leikkejä omassa elämässään, ehkä huomaamattaan. Leikin muodot ovat vain usein hienovaraisemmat. Leikistähän me kaikki olemme aikuisuuteen ponnistaneet, joten miksi siitä luopuisimme? Leikkiessä olemme muovanneet tapojamme vuorovaikuttaa, olla läsnä, reagoida ja käsitellä tunteita.

Toistamme aikuisina uusissa muodoissa niitä leikkejä, jotka lapsuudessa veivät meitä mennessään. Etsimme samaa virtausta, flow-tilaa, jonka innostava leikki sai aikaan. Haemme esimerkiksi työstä ja harrastuksista merkityksellisyyden ja tarkoituksen kokemusta, joka on leikin perusominaisuus. Aikuisten arjessa on harmillisen vähän tilaa leikillisyydelle ja sen myötä luovuudelle ja uppoutumiselle – tai niin me kuvittelemme.

Leikki mahtuu kaikkialle

Leikki mahtuu aikuisten mielestä kaikkialle sinne, missä lapset ovat. Leikillä ei ole mitään oikeaa estettä mahtua myös aikuisten maailmaan eli muun muassa työpaikoille, päätöksenteon areenoille sekä oppi- ja tutkimuslaitoksiin. Itseasiassa leikki on siellä jo. Emme kuitenkaan uskalla puhua leikistä olennaisena osana politiikkaa, taloutta tai lääketiedettä. Näillä aikuisten valtaamilla areenoilla leikki on usein peliä ja hienovaraisempaa luovaa pallottelua. Leikkiä silti, senhän näkee kauas. Sen sanominen ääneen olisi vaarallista puhetta, joidenkin mielestä jopa aikuisten maailman vähättelyä. Leikkimisestä vaietaan, koska olemme oppineet, että niin kannattaa tehokkuuden nimissä tehdä.

Käsitys leikistä päämäärättömänä, ylitsevuotavana ja kaikkea järjestystä pakoilevana toimintana on kaikin puolin rajoittunut tapa ajatella. Erityisen haitallista yhteiskunnallisen kehityksen kannalta on ajatella, että leikki kuuluu vain lapsille tai että lapset kuuluvat vain leikin pariin. Ei ole olemassa varteenotettavaa syytä yrittää vaientaa leikissä syntyvää räiskymistä, räjähtämistä ja tottumusten rikkoutumista.

Tämän leikkiä kritisoivan keskustelun pohjalla saattaa olla se, että leikin määrittävä luonne on keskustelijoilta unohtunut.

Leikki on sisäsyntyistä

Leikki on aina sisäsyntyistä. Jos ryhmä aikuisia laitetaan työyhteisön kehittämispäivässä osallistumaan “leikkimieliseen aktiviteettiin” vastoin heidän tahtoaan, kyseessä ei ole leikki. Kyseessä on sen sijaan toiminta, jossa imitoidaan leikillisiä tekoja. Tällainen toiminta voi todella tuntua osallistujasta jopa kivuliaalta ja turhalta, koska motivaatio ei ole hänestä itsestään lähtöisin. Leikki syntyy vasta sitten, kun lakkaa tarkkailemasta itseään ulkopuolelta.

Leikin äänien tulee kuulua kaikkialla. Leikissä kaikista hienointa on sen luonne uutta luovana ja yllättäviä ratkaisuja synnyttävänä temmellyskenttänä. Leikillisyys antaa painoarvon sellaisille asioille, joita rationaalinen ajattelu ei edes huomaa.

Leikkiä on arvostettava

Lasten täytyy saada osallistua oman tulevaisuutensa rakentamiseen itse ja leikki on mitä parhain tapa ottaa kantaa. Jos nykypäivän lapsuutta ja lapsia ymmärretään hyvin, osataan myös palveluita ja yhteiskunnan rakenteita kehittää niin, että ne palvelevat tulevaa sukupolvea oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Tästä syystä leikin parhaiden asiantuntijoiden eli lasten on oltava osa kaikkia yhteiskunnan aloja. Lasten mielipiteellä ja ajattelulla on rooli myös yliopistoissa, ministeriöissä, työllisyyspalveluissa ja laboratorioissa.

Leikki ei millään muotoa sulje pois muodollista oppimista, kategorioita tai tiedon syntyä, päinvastoin. Lapsille leikki on usein paras mahdollinen kasvualusta taidoille ja tiedoille, joita eri yhteyksissä voi olla hyödyllistä osata.

Leikin on tultava näkyväksi yhteiskunnassa

Leikki on myös taiteen, kulttuurin ja tieteen tärkeä lähtökohta ja tämä pätee kaikenikäisiin ihmisiin. Leikissä kuvitellaan jotakin sellaista, mitä ei ainakaan vielä ole ja annetaan sille näkyvä, elävä ja oleva muoto. Ilman leikkiin antautuvia lapsia ja aikuisia meillä tuskin olisi elinvoimaista ja kiinnostavaa kulttuuria tai tieteen mullistavimpia innovaatioita. Leikki ei ole siis pelkästään villiä säntäilyä. Se pitää sisällään myös hiljaisuutta ja näkymättömyyttä. Ajattelu, suunnittelu ja tulevaisuuden ennakointi voivat olla tapoja leikkiä ja luoda.

On syytä kiinnittää yhteiskunnallisessa puheessa ja teoissa huomiota siihen, missä ja kenelle leikki sallitaan ja milloin siihen kannustetaan. Jos eväämme aikuisilta mahdollisuuden leikkiin, viemme leikin kauemmas myös lasten ulottuvilta. Mitä heille silloin jää?

Kun leikkimistä ei rajoiteta tai suljeta pois, on uusilla, reiluilla ja kestävillä tulevaisuuksilla mahdollisuus syntyä. Taide, tiede, teknologia, politiikka ja muut yhteiskunnan sektorit rikastuvat, kun leikki on läsnä just nyt ja just tässä. Ajatuksissa, kielessä ja vuorovaikutuksessa.

Maarit Mäkinen
YTM, koordinaattori
Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto
lastenkulttuuri.fi