Leikki kuuluu kekriin

Syksyinen sadonkorjuujuhla

Vanhaan maaseutukulttuuriin kuuluvaa satokauden päätösjuhlaa kekriä on vietetty ajankohdaltaan vaihtelevasti syyskesästä myöhäissyksyyn. Kekrillä on yhteiset juuret kelttiläisen samhain ja siihen pohjaavan halloweenin kanssa. Kekrin aika koitti, kun viljat oli puitu, juurekset korjattu laareihin ja syysteurastukset tehty. Kekri oli myös vuodenkierron pääjuhla. Vanhan työkalenterin mukaan satokauden loppuessa päättyi samalla vanha ja alkoi uusi vuosi.

Ylenpalttinen syöminen ja juominen olivat keskeinen osa kekrin viettoa. Juhlissa tarjottujen ruokien riittävyyden uskottiin takaavan hyvän sadon seuraavalle vuodelle. Yhteisöllisessä kekrin vietossa oman väen ja lisäksi kestittiin paikalle sattuneita vieraita ja esivanhempia.

Kekri oli myös oivallista seurustelu- ja avioitumisaikaa, sillä työkauden päättyessä koitti palvelusväen vapaaviikko ja mahdollinen pestipaikan vaihtaminen. Enteiden lukeminen ja ennustukset kuuluivat nekin kekriin. Seuraavan vuoden palveluspaikkaa voitiin selvittää heittämällä kenkä pään yli. Kengän kärki osoitti sen, kannattiko pysyä samassa talossa vai suunnata toisaalle.

Keinumista ja hassuttelua

Kekri sijoittui kahden vuoden väliin, jolloin tavalliset säännöt ja roolit eivät päteneet. Juhlintaan kuului karnevalistisia piirteitä ja kekri olikin oivallista aikaa usean sukupolven voimin tapahtuneelle leikille ja hassuttelulle. Miehet saivat pukeutua naisiksi ja naiset miehiksi. Ulos pystytettiin kekrikeinuja, kisailtiin, leikittiin piirileikkejä ja pidettiin hauskaa.

Leikkiperinteemme vanhinta kerrostumaa ovat draamalliset, pienoisnäytelmien kaltaiset leikit. Niiden aiheena olivat arkiset työt kuten nauriiden viljely, paimenessa oleminen ja jauhaminen. Kekrinä ei kiirehditty ja leikit saattoivat kestää pitkään, kun niihin improvisoitiin hauskoja yksityiskohtia.

Jytyn jauhaminen oli nuorison seurusteluleikki. Se vaati tilaa ja siksi vain yksi pari jauhoi kerrallaan. Tyttö ja poika tarttuivat toisiaan käsistä, nojasivat taaksepäin ja aloittivat jauhamisen eli pyörimisen. Sitä jatkettiin niin kauan, että jauhajat sinkoutuivat vauhdin tiimellyksessä, pää pyörällä eri suuntiin. Pareja vaihdettiin, kunnes kaikki tytöt ja pojat olivat jauhaneet keskenään. Sen jälkeen siirryttiin yhteiseen suureen piiriin tanssimaan ja laulamaan.

Pelottavat eläinhahmot

Jännitykseen perustuvat pelottelu-, kiinniotto- ja hippaleikit kuuluivat kekriin. Niissä maagiseksi hahmoksi, vaaralliseksi pedoksi tai terävänokkaiseksi linnuksi naamioitunut hahmo tuli yllättäen tupaan ja aloitti takaa-ajon. Hahmon kosketus miellettiin pelottavaksi, saattoihan se tartuttaa toiseen jotakin taianomaista pahaa. Hippaleikeissä kosketuksen saanut yritti nopeasti puhdistautua siitä hipaisemalla toista leikkijää.

Naamioleikkeihin kuului naamiohahmon aiheuttama sekaannus ja välillä aivan kirjaimellinenkin sekasotku. Sellainen syntyi vaikkapa hevosen ja taluttajan saapuessa tupaan. Taluttaja antoi janoiselle hevoselle vettä, mutta juomisen sijaan hevonen alkoi pärskiä ympäriinsä niin, että lopulta kaikki olivat enemmän tai vähemmän märkiä.

Pelottavat sudet saattoivat myös ilmestyä yllättäen tupaan. Niillä oli oljista tehty ja lannassa pyöritetty häntä. Lapsia kehotettiin hätyyttämään sudet pois huutamalla: ”Sus tul tupaan, ottakaa hännästä kii!” Sudet saivat huutia, lapset lantakasteen ja aikuiset naurunremakan.

Kekripukit ja kekrittäret

Nuoret leikittelivät pukeutumalla kekripukiksi ja kekrittäriksi. Kekripukki naamioitui nurin päin puettuun turkkiin, jonka hiha muodosti pukin kaulan ja hihansuusta pilkottavaksi pääksi kelpasi kirves. Kasvoiksi voitiin kirveen sijaan laittaa myös tuohinaamari. Nokka tehtiin keritsimistä ja korvat lusikoista.

Kekrittäret pukeutuivat kauttaaltaan valkoisiin vaatteisiin ja peittivät kasvonsa harsolla tai paperilla. Kekripukki ja kekrittäret aloittivat matkansa varhain aamulla, kiertäen talosta taloon kestitsemistä pyytäen. Yleensä heitä kestittiinkin runsailla antimilla tai ainakin ryypyllä. Jos ei talo tarjonnut vieraille mitään, saatettiin isäntäväkeä uhata uunin rikkomisella.

Myöhemmin monet kekriin liittyneet tavat, kuten sukupolvien yhteinen juhlinta, ylenpalttinen syöminen ja pukin vierailu, ovat siirtyneet joulun viettoon. Vainajien muistaminen puolestaan pyhäinpäivään ja ennustaminen uuden vuoden viettoon.

Kekriin sopivia leikkejä löytyy leikkipankista, www.leikkipankki.fi

Anna Rauhala
Tutkijatohtori
Helsingin yliopisto, Kulttuurien osasto

Lähteet

Lähtisitkö leikkiin? Perinneleikkejä. Toimittanut Ulla Piela. Helsinki: Kalevalaisten Naisten Liitto.

Vilkuna, Kustaa 2001. Vuotuinen ajantieto. Seitsemäs painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.

Talonpoikaiskulttuurisäätiön kekri-sivusto: kekri.fi.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto, Helsinki. Perinteen ja nykykulttuurin kokoelma.

Jaa artikkeli: