Leikkejä eri vuosikymmeniltä

Hyvin vanhoja leikkejä ovat esim.

Kädenvääntö
Kaksi ottelijaa istuu pöydän eri puolilla. Kumpikin asettaa saman käden kyynärpään pöydälle ja tarttuu lujasti toisen kämmeneen. Merkin saatuaan ottelijat yrittävät painaa vastustajan käden pöydän pintaan. Kyynärpää ei saa kohota pöydästä. Voittaja on se, joka saa vastustajan käden pöytää vasten.

Juna
Siihen aikaan, kun teitä ei vielä hiekoitettu eivätkä autot olleet haittana tiellä kulkijoille, lapset rakensivat potkukelkoista ”junia”. Useita potkureita pantiin peräkkäin niin, että kyydissä istuja piti käsillään edellään olevan potkurin ohjaimista. Yksi leikkijöistä seisoi viimeisen kelkan jalaksilla ja antoi junalle juosten ja työntäen alkuvauhdin. Ensimmäisen kelkan ohjaajan tehtävänä oli pitää tiellä koko letka, joka suistui usein raiteilta.

Susileikki
Hankeen poljetaan ympyrän muotoinen kehä (halkaisija10–20 m) ja sen sisään polkuja ympyrän keskustaa kohti, jossa on suden pesä (halkaisijaan noin metri). Yksi leikkijöistä valitaan sudeksi, joka yrittää ottaa kiinni lampaita, muita leikkijöitä. Kulkea saa ainoastaan tallattuja polkuja pitkin. Jos joku poikkeaa polulta tai susi koskettaa lammasta, tämä muuttuu vuorostaan sudeksi. Hukka joutuu myös vartioimaan pesäänsä, jotta lampaat eivät pääsisi sinne, sillä pesässä on lupa levähtää hetki suden koskematta.

Napakelkka
Kun jäät vahvistuivat hevosenkantaviksi, jäälle pystytettiin paalu. Sen yläpäähän noin metrin korkeuteen kiinnitettiin 3–4 metrin pituinen puutanko, jota voitiin pyörittää ”navan” ympäri. Tangon toiseen päähän veistettiin jäästä istuin tai kiinnitettiin kelkka, jonka kyydissä sai huimat vauhdit, kun toiset työnsivät tankoa.

Hiihtokilpailut
Osallistujat asettuvat riviin lähtöviivalle ja lähtömerkin saatuaan kilpailevat, kuka kiertää merkityn ladun nopeimmin, mutta sauvoitta tai käyttämällä vain yhtä sauvaa tai yhtä suksea. Leveässä mäenrinteessä voi kisailla, kuka nousee nopeimmin mäenharjalla olevalle maaliviivalle.

Valliherra
Tarvitaan noin metrin korkuinen lumitöyry, jonka päällä voi liikkua.  Se, kuka ensimmäisenä ehtii nousta töyrylle, on ”kukkona linnassa” eli herra vallin päällä. Leikissä toiset koettavat kilvan työntää herraa pois vallilta ja päästä hänen tilalleen saadakseen huutaa ”minä kukko linnan päällä”. Valliherra puolestaan tekee kaikkensa työnnelläkseen töyrylle pyrkiviä alas.

Suolanpunnitus
Kaksi leikkijää asettuu seisomaan selitysten ja tarttuu toisiaan kyynärkoukuista kiinni. Toinen kumartuu eteenpäin, jolloin toinen joutuu selälleen toisen selän päälle. Edellinen ojentuu takaisin pystyyn, jolloin toinen vuorostaan kumartuu ja vetää toverinsa selkänsä päälle. Keinumista jatketaan niin kauan kuin huvittaa.

Puujaloilla kävely
Tarvitaan pari 2–3 metrin pituista seivästä, joiden sivuille noin puolen metrin korkeudelle alapäästä naulataan puukapulat jalansijoiksi. Kävelijä nousee jalansijoille, esimerkiksi portailta, ja tarttuu käsillään seipäisiin siten, että käsivarret ovat alaspäin hieman koukussa ja kyynärpäät puristavat seipäitten yläpäätä ruumiin sivuja vasten. Kävelijät voivat kilpailla, kuka kulkee nopeimmin sovitun matkan.

Paini
Painissa kaksi ottelijaa koettelee voimiaan ja taitojaan yrittämällä selättää toisen lattiaan. Voittajaksi selviää se, joka saa painettua vastustajansa molemmat hartiat yhtä aikaa maahan.

Ennen ottelun alkua sovitaan esimerkiksi siitä, saavatko kumppanukset kampata toisiaan eli käyttää jalkoja apunaan saadakseen vastustajan pois tasapainosta.

Kepin yli hyppely
Hyppääjä pitää keppiä käsissään poikittain edessään. Päästämättä irti otettaan hänen on hypättävä käsiensä välistä kepin yli niin, että keppi jää käsiin poikittain, mutta nyt vartalon selkäpuolelle. Tottunut hyppääjä tekee tehtävän takaisinpäinkin, jopa useita hyppyjä edestakaisin.

Vanhojen leikkien lähteitä:
Kari Kaarina: Piiri- ja laululeikkejä. 1945. WSOY.
Nieminen Markku: Kainuun perinneleikkejä. 2000. Juminkeko.
Laaksonen Liisa, Salo Maija: Lystiä leikkiä. Perinnettä ja perinneleikkejä. 1985. MLL
Okkola Toivo (toim.) Suomen kansan kilpa- ja kotileikkejä. 1928. SKS.
Suuri suomalainen leikkikirja. 1986. WSOY.

 

1950–60-lukujen leikkejä

Nurkkis
Nurkkista leikitään talon ympärillä. Yksi leikkijöistä valitaan nurkkajussiksi. Hän ottaa kepin käteensä ja lähtee kiertämään taloa. Ennen kuin hän saa itse tulla esille, hänen on pistettävä keppi näkyviin nurkan takaa. Nähtyään kepin muut yrittävät juosta piiloon seuraavan nurkan taakse. Jos nurkkajussi näkee jonkun, hän huutaa tämän nimen. Nähty joutuu pelistä pois. Nurkkajussi saa vaihtaa suuntaa koska haluaa ja laittaa hämäykseksi keppinsä näkyviin aivan maan rajassa tai mahdollisimman korkealla. Kun kaikki on nähty, nurkkajussi vaihtuu.  

Rosvo ja poliisi
Puolet leikkijöistä ryhtyy poliiseiksi ja puolet rosvoiksi. Sillä aikaa kun poliisit “neuvottelevat kamarilla” laskien ääneen esim. viiteenkymmeneen, rosvot menevät piiloon. Sitten aloitetaan etsiminen. Kiinni jääneet ja vangitut rosvot tuodaan vankilaan, joka voi olla vaikka maahan piirretty ympyrä. Jos joku vapaana olevista rosvoista pääsee salaa vankien luo ja ehtii koskettaa näitä jokaista selkään, pääsevät kaikki pakenemaan. Leikkiä jatketaan, kunnes kaikki rosvot istuvat varmassa tallessa. Sitten vaihdetaan rooleja.

Ruutuhyppely
Maahan piirretään suorakaiteen muotoinen, kuuteen yhtä suureen osaan jaettu ruudukko. Pieni litteä kivi etsitään konkkauskiveksi. Ensimmäinen hyppääjä asettuu ruudukon lyhyen sivun vasemman puoleisen ruudun eteen ja heittää kivensä siihen. Sitten hän hyppää yhdellä jalalla, potkaisee samalla jalalla kiven keskimmäiseen ruutuun ja hyppää itse perässä. Näin edetään vasenta puolta ylös ja oikeaa alas koko ajan hypäten ja potkaisten samalla jalalla. Sitten hän heittää kiven toiseen eli keskimmäiseen ruutuun, hyppää ensimmäiseen, siitä toiseen ja potkaisee tästä kiven kolmanteen ruutuun jne. Sama leikkijä jatkaa hyppäämistä niin kauan kuin hän selviää virheittä. Virheeksi lasketaan jalan osuminen tai kiven pysähtyminen viivalle, toisen jalan paneminen maahan tai kiven heittäminen väärään ruutuun. Sitten vuoro siirtyy seuraavalle. Kun ensimmäisen vuoro tulee uudelleen, hän jatkaa siitä ruudusta mihin jäi.

Narunhyppääminen
Ennen hyppäämistä valitaan pyörittäjät ja sovitaan, millaisia hyppyjä ja pyörityksiä tehdään.  Hypättäessä Pitkää piimää pyörittäjät pyörittävät narua oikein hitaasti. Hyppääjät seisovat jonossa. Jokainen juoksee vuorollaan narulle, hyppää kerran ja juoksee pois. Kun hypätään Vikkeliä, narua pyöritetään nopeasti. Sellainen naruleikki, jossa narua ei pyöritetäkään ympäri, vaan laidalta laidalle edestakaisin, on nimeltään Laineet. Kahdeksikkoa hypätään niin, että hyppääjä lähtee juoksemaan jommankumman pyörittäjän takaa, hyppää, menee pois, kiertää toisen pyörittäjän, hyppää taas ja palaa lähtöpaikkaan. Virrat on hyppy, jossa leikkijä ensin hyppää yksin, sitten toinen tulee mukaan ja hyppäämistä jatketaan yhdessä. Narua voidaan hypätä myös kahdella narulla. Jotta hyppääminen onnistuu, narut eivät saa pyöriä yhtä aikaa, vaan niitä on pyöritettävä vuorotahdissa. Se hyppääjä joka sotkeutuu naruun tai hyppää väärin, joutuu heti pyörittäjäksi.

Kirkonrotta
Leikkijät valitsevat keskuudestaan etsijän, joka kääntyy seinään päin. Leikkijät silittävät etsijää selästä ja sanovat: “Puhdas selkä vasta pesty. Kuka siihen pisti?” Joku koskettaa muita selkeämmin selkään. Etsijä kääntyy ja yrittää arvata, kuka se oli.  Hän arvaa esim. Leenan. Leena kysyy: “Onko totta?” “Niin totta kuin kirkonrotta”, vastaa etsijä. Leena sanoo “Määrää matka!” tai “Määrää luku!” Etsijä määrää esim. “Lue viiteenkymmeneen!” Jos hän on ollut oikeassa, Leena tekee pyydetyn asian. Jos etsijä on väärässä, Leena huutaa: “Tee itse!”  Tehtävän aikana muut menevät piiloon. Kun etsijä on valmis, hän huutaa: “Rotta kotona” ja lähtee etsimään toisia. Löydettyään jonkun, molemmat lähtevät juoksemaan kotipesäksi valitun seinän viereen. Jos piilossa ollut ehtii ensin, hän huutaa “Oma rotta!” (Hän voi pelastaa myös muut huutamalla “Kaikki pelastettu!”  Kotipesässä olijat voivat mennä silloin uudestaan piiloon.) Jos etsijä ehtii aikaisemmin, hän huutaa nimen mukaan esim. “Pekan rotta!” Pekka liittyy löydettyjen seuraan.

Puujaloilla kävely
Tarvitaan pari 2–3 metrin pituista seivästä, joiden sivuille noin puolen metrin korkeudelle alapäästä naulataan puukapulat jalansijoiksi. Kävelijä nousee jalansijoille, esimerkiksi portailta, ja tarttuu käsillään seipäisiin siten, että käsivarret ovat alaspäin hieman koukussa ja kyynärpäät puristavat seipäitten yläpäätä ruumiin sivuja vasten. Kävelijät voivat kilpailla, kuka kulkee nopeimmin sovitun matkan.

Lähteet:
Mysi lahtinen: Kymmenen tikkua laudalla. 2005. Tammi.
Anja Helena Ojaharju ja Liisa Helenius: Leikitään ulkona. 1986 MLL.
Suuri suomalainen leikkikirja. 1986. WSOY.

 

 Leikkejä 1970–80-luvuilta

Neppis
Neppaus on pienillä muovisilla leikkiautoilla hiekalla pelattava kilpa-ajopeli. Autoradan voi vetää hiekkaan kengänpohjalla ja ehostaa lapiolla. Radalle voi rakentaa hyppyreitä, kuoppia ja muita esteitä tuomaan jännitystä.

Kilpailijat asettavat autonsa lähtöviivalle ja kukin “neppaa” koukistetun etusormen syrjällä autoaan 3 kertaa vuorotellen. Jos auto lentää ulos radalta tai se päätyy katolleen, auto palautetaan takaisin kohtaan, mistä neppi alkoi. Jos auto päätyy kyljelleen, se siirretään kyseisen nepin lähtöpisteen ja päätepisteen puoleen väliin. Se, jonka auto saapuu ensimmäisenä maaliin, voittaa.

Keinupeffis
Leikkijät keinuvat istualtaan. Yksi lapsista on polttaja, joka seisoo keinujen edessä sovitun viivan takana ja yrittää osua pehmeällä pallolla keinujiin. Osumat vyötäröstä alaspäin hyväksytään. Keinuja voi torjua pallon jalkapohjalla. Kun polttaja onnistuu saamaan kosketuksen, hän pääsee keinumaan ja poltetusta tulee uusi polttaja.

Polttopallo
Yksi tai useampi pelaaja yrittää “polttaa” muita pelaajia osumalla pelaajiin heittämällään pallolla. Muut pelaajat asettuvat maahan piirretyn ympyrän keskelle ja yrittävät väistellä palloa. Kun pallo osuu ympyrän keskellä olevaan pelaajaan, hänestä tulee heittäjä ja hän siirtyy ympyrän ulkopuolelle. Peliä jatketaan, kunnes keskellä ei ole enää pelaajia. Viimeinen ympyrän sisällä oleva pelaaja on voittaja. Yleensä tapana on, että vain pään alapuolelle osuneet heitot hyväksytään. Pelistä on olemassa monimutkaisempia muunnelmia, kuten keinupolttopallo.

Tvisti
Kuminauhahyppelyssä kaksi leikkijää seisoo vastakkain haara-asennossa. Heidän väliinsä on venytetty pitkä kuminauhalenkki, joka on alussa nilkkojen korkeudelle. Tvistaaja hyppii sivuttain kahdella jalalla: haara–päälle–keskelle–haara–päälle–pois.

Eli:

1. Hyppy siten, että naru jää jalkojen väliin
2. hyppy narun päälle tasajalkaa
3. hyppy keskelle narujen väliin
4. sama sarja toiselle narulle

Tämän jälkeen jatketaan: haara-siksak-pois.

Eli:

5. hyppy siten, että molemmat narut jäävät jalkojen väliin
6. hyppy niin, että kasvot kääntyvät menosuuntaan ja nauha on siksakissa jalkojen välissä
7. hyppy pois siten, ettei naru jää nilkkoihin sotkuun.

Välillä vaihdetaan hyppimisvuoroja. Narua nostetaan jokaisen onnistuneen kierroksen jälkeen ylemmäs: polviin, reisiin ja lantiolle. Se, joka epäonnistuu, joutuu narunpitäjäksi eli pääksi.

 

Leikkejä 1990-2010 -luvuilta

Footbag
Leikkijät muodostavat ringin ja syöttelevät pientä hiekalla täytettyä palloa ilmassa toisilleen. Pallon voi ottaa haltuun jalkaterällä tai syöttää potkaisemalla suoraan seuraavalle. Myös jalkapalloa voi käyttää. Peliin ei kuulu voittaminen tai häviäminen, mutta halutessa pelata voi Aasin säännöillä. (Pallon pudottanut tai huonon syötön antanut saa kirjaimen. Kun on saanut sanan aasi kaikki kirjaimet, putoaa pelistä. Viimeiseksi jäänyt voittaa.)

Parkour (esterata)
Pyrkimyksenä on edetä paikasta A paikkaan B mahdollisimman sulavasti, nopeasti ja suoraviivaisesti maastonmuodoista riippumatta. Esterata voi olla metsässä, kylässä tai kaupungissa.

Reittiin tutustutaan ennen aloittamista. Kallioita, aitoja, muureja ja seiniä ei tässä leikissä koeta riesaksi vaan nimenomaan luovien liikesarjojen välineiksi. Pitävät kengät ovat avuksi.

Leikissä liikkeen sulavuus on vauhtiakin tärkeämpää. Tarkoituksena ei ole aiheuttaa vahinkoa itselle tai ympäristölle eikä häiritä ulkopuolisia vaan pitää hauskaa ja oppia hallitsemaan kehoaan paremmin. Leikissä ei ole voittajia eikä häviäjiä – vain esiteitä voi voittaa. Leikki sopii vanhemmille lapsille. Verryttely ennen suoritusta suojaa loukkaantumisilta.

Vaarallinen jäte
Leikkiin tarvitaan erilaisia roskia. Yksi leikkijöistä valitaan arvaajaksi, joka poistuu hetkeksi oven taakse. Sillä aikaa muut päättävät, mikä roskista on “vaarallinen jäte” (ei tarvitse oikeasti olla vaarallinen). Arvaajan tehtävä on poimia roska kerrallaan. Kun hän noukkii vaarallisen jätteen, muut huutavat “vaara!”. Tämän jälkeen leikki alkaa alusta.

Kun menen kauppaan, jätän ostamatta
Tässä piirissä leikittävässä muistileikissä jätetään ostamatta turhia tai hyödyttömiä tavaroita. Ensimmäinen leikkijä sanoo esimerkiksi: Kun menen kauppaan, jätän ostamatta kertakäyttökameran. Seuraava jatkaa: Kun menen kauppaan, jätän ostamatta kertakäyttökameran ja kertakäyttömukin. Kolmas jatkaa: Kun menen kauppaan, jätän ostamatta kertakäyttökameran, kertakäyttömukin ja wc-raikasteen. Jokainen lisää luettelon perään aina yhden tuotteen, eikä mitään jo mainittua saa unohtaa luettelosta, jos haluaa pysyä mukana pelissä.

Leikki sopii vähän vanhemmille lapsille, joilla on jo paljon tietoa. Leikkijät voivat pelata peliä myös pallolla. Se, jolle pallo heitetään, sanoo seuraavana.

Mölkky
Mölkky on koko perheen heittopeli, jossa puisella palikalla heitetään numeroituja (1–12) puisia keiloja. Keilat sijoitetaan tiiviiksi ryhmäksi 2–4 metrin päähän heittopaikasta. Aikuiset laskevat ja kirjaavat pisteet ylös. Peli kulkee arvotussa tai sovitussa heittojärjestyksessä.

Jos heittäjä kaataa yhden keilan, pistemäärä on sama kuin kaatuneen keilan numero. Jos keiloja kaatuu kaksi tai enemmän, pistemäärä on sama kuin kaatuneiden keilojen lukumäärä. Mikäli keila nojaa toiseen keilaan tai mölkkyyn, sitä ei lasketa kaatuneeksi. Heiton jälkeen keilat nostetaan pystyyn siihen paikkaan, johon ne ovat kaatuneet. Jos heittää ohi tai yliastuu heiton omalla vuorollaan kolme kertaa peräkkäin, putoaa pelistä.

Peli loppuu, kun ensimmäinen pelaaja saa tasan 50 pistettä. Mikäli pistemäärä ylittyy, pelaajan pisteet putoavat aina 25:een.

Pinjata
Pinjata on pahvista tehty värikäs eläin- tai muu hahmo, joka täytetään esimerkiksi makeisilla ja pähkinöillä, ja joka sitten lyödään kepillä rikki. Hahmon rikkoutuessa sisällä oleva yllätys leviää maahan kaikkien leikkijöiden poimittavaksi.

Pinjata kiinnitetään vahvalla narulla koukkuun kattoon, tai kaksi aikuista voi pitää välissään pitkää narua, jossa hahmo roikkuu.  Leikkijät asettuvat jonoon ja yrittävät vuorollaan silmät sidottuina saada pinjatan halki. Leikkiin saa lisää hauskuutta ja vaikeutta, jos hahmoa heilutellaan narussa ylös ja alas ja leikkijää pyöritetään ympäri ennen lyöntivuoroa.

Meksikosta lähtöisin oleva leikki sopii erilaisiin juhliin. Hahmon voi askarrella itse (ks.esim.: koululainen.fi/asiaa/jutut/tee-pinjata) tai ostaa valmiina ja täyttää mieleisekseen.

Taskulamppupiilo
Jokaisen leikkijän vaatteeseen kiinnitetään heijastin. Yksi leikkijöistä valitaan etsijäksi ja muut menevät piiloon. Etsijä yrittää löytää piilossa olijat taskulampun avulla. Syksyn pimeässä illassa leikki on hauskaa ulkona, mutta toimii myös sisällä, kun sammutetaan valot.

Taskulamppuhippa
Valitaan hipaksi perhe tai aikuisen ja lapsen pari. Hippa ottaa kiinni toisia leikkijöitä taskulampun valolla. Kun valokeila osuu leikkijään, hippa vaihtuu.

Liukurihippa
Kaikki osallistujat laskevat yhtä aikaa liukureilla. Yksi laskijoista valitaan hipaksi. Hippa yrittää saada kiinni mahdollisimman monta liukujaa. Kun laskijat ovat päässeet alas, kaikki kipuavat takaisin mäen päälle ja liukureille: kiinniotetut ovat kaikki hippoja, jotka yrittävät saada jäljelle jääneet kiinni. Liukumista jatketaan kunnes kaikki on saatu kiinni.

Pussiliukuri
Hyvän ja luistavan liukurin saa muovipussista tai jätesäkistä. Pehmeyttä liukuriin saa, kun täyttää pussin lumella ja sulkee pussin hyvin, jotta lumi pysyy sisällä.

Lähteitä:
www.ymparisto.fi (Eko-Elmerin leikkejä, lauluja, runoja ja muuta mukavaa)www.pinjata.fi
www.pirkka.fi/napero
Mika Wickström & Mervi Lindman: Entten, tentten! Rakkaimmat piha- ja sisäleikit. 2010. WSOY