Leikitään tutkijaa! Tieteellisen ajattelun perusteet voidaan oppia leikkien
Jaa artikkeli:
Facebook
Twitter

Lapsi juoksee huoneen poikki. Ylös nostetussa kädessään hänellä on laskuvarjo, jonka hän on juuri itse ideoinut ja tehnyt sanomalehtipaperista, naruista ja teipistä. Hän katsoo, kuinka laskuvarjo pullistuu, kun ilma vastustaa sen liikettä. Lapsi tekee nopeita suunnanmuutoksia ja nauraa, kun laskuvarjo reagoi niihin. Kolme muuta lasta liittyy leikkiin omien laskuvarjojensa kanssa. “Täältä tullaan”, huutaa yksi. “Tää on tulipalon sammuttaja!”, riemuitsee toinen ja tekee syöksähteleviä liikkeitä laskuvarjollaan.

Päiväkodissa on juuri pidetty tiedetuokio, johon 3–5-vuotiaiden ryhmä on osallistunut. Tiedetuokiossa lapset ovat tavanneet lohikäärmeen nimeltä Hurrikaani. Oikeassa elämässä Hurrikaani on pehmolelu, mutta lasten kanssa on sovittu, että tässä tiedeleikissä Hurrikaani on ihan oikea lohikäärme, joka tarvitsee lasten apua selvittääkseen erilaisia luonnontieteisiin liittyviä seikkoja. Tällä kertaa Hurrikaania on askarruttanut loru, jossa käsitellään lentämistä ja leijumista. Lapset ovat luvanneet auttaa Hurrikaania selvittämään, miten laskuvarjo hidastaa putoamista.

Asetetaan tiede osaksi lasten kulttuuria

Varhainen tiedekasvatus on lukuisten tutkimusten mukaan erityisen hyödyllistä aloittaa silloin, kun lapsen kiinnostus ympäristön ilmiöitä kohtaan on suurimmillaan. Lasten kysymykset toimivat hedelmällisenä lähtökohtana lapsen osallisuutta korostavaan tiedekasvatukseen. Lapsen kysymyksiä voidaan poimia arkisista tilanteista tai herätellä uteliaisuutta erilaisilla leikillisillä tilanteilla, kuten lasten loruun kytketty keskustelu Hurrikaanin kanssa.

Leikin merkitys varhaisessa tiedekasvatuksessa ei ole pelkästään tehdä tutkimisesta hauskaa. Vielä tärkeämpään rooliin nousee ajatus, jonka mukaan lapsen tulisi saada harjoitella tieteellistä ajattelua ja tutkimisen taitoja omasta kulttuurisesta ympäristöstään käsin. Leikillinen tiedekasvatus alleviivaa tieteen ilmiöiden näkymistä nimenomaan lapsen arjessa. Varhaiset kokemukset tutkimisesta ja syy-seuraussuhteiden havainnoinnista luovat tärkeän pohjan myöhemmälle oppimiselle.

Leikin kautta lapsi antaa merkityksiä tieteen ilmiöille

Leikki toimii hyvänä motivaattorina tutkivalle lähestymistavalle ja sen kautta tieteen ilmiöt voidaan liittää mielekkäästi lapsen maailmaan. Tutkimusten mukaan (esim. Vartiainen & Kumpulainen, 2019) lapset hyötyvät myös mahdollisuudesta jatkaa suoraan tutkimusasetelmasta siihen kuuluvilla välineillä vapaata leikkiä. Alun laskuvarjoihin liittyvässä esimerkissä lapset saivat tutkimisen jälkeen jatkaa vapaata leikkiä laskuvarjoillaan. Leikissä näkyivät lasten havainnot ja tulkinnat ilmanvastuksesta ja leijumisesta, mutta leikin kautta he veivät nämä merkitykset pidemmälle kuin pelkässä tutkivassa tilanteessa olisi ollut mahdollista.

Minä osaan ja minä pystyn

Ensiarvoisen tärkeää varhaisissa tutkivassa toiminnassa on myönteiset kokemukset ja onnistumisen tunteet. Lapsen minä-pystyvyyden tunne ja käsitys itsestä oppijana ja tiedon tuottajana alkavat muotoutua varhain. Leikillisen tiedekasvatuksen kautta voidaan tukea lapsen käsitystä itsestään pystyvänä ja osaavana tiedon tulkitsijana ja tuottajana. Kun varhaisissa tutkimuksissa keskitytään tutkimisen prosessiin ja lähestytään ilmiöitä avoimien kysymysten kautta, jokainen pääsee kokemaan onnistumisen tunteita.

Lapset ovat kerääntyneet piiriin kertomaan Hurrikaanille tutkimustensa tuloksia. “Putoaminen hidastuu laskuvarjon avulla,” lapset selittävät Hurrikaanille. “Mutta laskuvarjon pitää olla iiiso! Pieni laskuvarjo putoaa – pum – nopeasti”, eräs pikkututkija tarkentaa tietoa. “Me voidaan kertoa sulle Hurrikaani, miten saa tehtyä laskuvarjon!”, lapset tarjoutuvat auliisti. Kun polveileva keskustelu tuloksista on loppu, huokaisee eräs osallistuja ilmeisen tyytyväisenä: “Kumpa voisi aina vaan tutkia! Vähän syödä ja sitten taas tutkia.”

Jenni Vartiainen
tutkija
Helsingin yliopisto

Jenni Vartiainen työskentelee tällä hetkellä MOI – Monilukutaitoa opitaan ilolla -kehittämisohjelmassa tarkastelleen varhaista tieteellistä lukutaitoa. MOI:n verkkosivuilta löydät mm. Tiedelorukortteja, jotka on suunniteltu leikillisen tiedekasvatuksen ja tieteellisen lukutaidon tukemiseen 3 – 8 -vuotiaiden parissa.

Kurittomat palaset -kirjassa on avattu leikillisiä ja luovia lähestymistapoja monilukutaitoon. Siinä tarkastellaan myös Tiedelorukorttien pedagogisia mahdollisuuksia. Lataa maksuton e-kirja.