Leikissä kaikki on mahdollista (varsinkin aikuisena)
Maailman viisaimmalle väestönosalle eli lapsille ei varmasti tule yllätyksenä, miten kivaa leikkiminen voi olla. Meissä harmaantuneemmissa, pettymyksissä ja kiireessä marinoiduissa aikuisissa leikki voi herättää myös ikäviä mielikuvia. Kursseja, joiden alussa jokaisen pitää kertoa oma nimensä ja jokin oman nimen alkukirjaimella alkava asia tai leikiksi väitetty toiminnallinen harjoitus, jossa pitää esitellä tuntematon vierustoveri minuutin keskustelun perusteella. Aion nyt paljastaa julkisen salaisuuden: ne eivät ole oikeaa leikkimistä.
Leikkiminen alkaa halusta leikkiä. Parhaimmillaan leikkiminen lujittaa ystävyyksiä, ruokkii luovuutta ja saa meidät tuntemaan kaivattuja tunteita. Se on vapaaehtoista, sen tarkoituksena ei ole voittaa tai tuottaa mitään, se on olemassa vain leikkijöitään varten. Nämä säännöttömyyden säännöt pätevät kaikenikäisille. Me kaikki nimittäin osaamme leikkiä. Nekin meistä, jotka luulevat, etteivät osaa.
Aikuisuudessa ehkä hauskin puoli on saada tehdä mitä haluaa. Voi syödä aamupalaksi mehujään, kuunnella musiikkia niin lujalla kuin haluaa ja valvoa myöhään. Aikuisuus avaa myös leikkimiseen uusia mahdollisuuksia. Voi esimerkiksi kutsua kylään kaikki ystävänsä lupaa kysymättä ja nauraa yhdessä aamuun saakka.
Yrmyn tärkeät tunteet
Me aikuiset olemme joskus vähän yrmyjä. Ujostelemme itkeä liikutuksesta elokuvateatterissa. Emme kerro rakastavamme toisiamme tarpeeksi usein. Joskus jopa häpeämme liian kovaa nauramista. Hidas jäykistyminen ehkä kuuluu ikääntymiseen, mutta sen pitäisi tapahtua vain fyysisesti.
Leikin kautta pääsemme käsiksi jopa niihin vähän noloiksi kokemiimme tunteisiin hassutellen ja luovasti kokeillen. Leikin avulla voimme nauraa itsellemme ja toisillemme, ja saamme huomata, että harva asia on niin vakava kuin kuvittelemme. Leikissä voimme jakaa muistoja, kokeilla rooleja ja vaihtaa ajatuksia ja näkökulmia turvallisesti. Leikki auttaa meitä kokemaan ja tuntemaan. Se on tärkeää varsinkin yrmyille.
Leikin kautta saamme myös kasvattaa suuremmiksi tunteita, jotka olemme pusertaneet pieniksi. Leikin kautta voimme ilmaista tunteita ja kehua toinen toistamme ilman paineita. Ja kenelläpä ei olisi syvällä sisällään pientä pehmeää kohtaa, joka lämpenee kuullessaan itseensä kohdistuvia kauniita sanoja.
Leikkiaika on nyt
Leikki tulee lähelle leikillisyyttämme. Leikin avulla pyrimme kokemaan iloa, joka on evolutiivisesti aliarvostettu ja tärkeä tekijä. Ilo kytkeytyy voimakkaasti hengissä säilymiseen, sillä lajimme ei olisi koskaan jaksanut tehdä töitä selviytymisensä eteen, mikäli tunneskaalaan olisi kuulunut vain pelon ja inhon kaltaisia epämiellyttäväksi koettuja tunteita.
Myös leikillä on omat evoluutionsa. Leikit kulkeutuvat ja muokkautuvat sukupolvilta ja kulttuureilta toisille, ne heijastelevat aikaa ja paljastavat muistoja ja tapoja menneiltä ajoilta. Leikkien avulla voimme palata aikuisena kokemaan hetkeksi lapsuutemme iloja. Voimme myös keksiä aivan uusia leikkejä, jotka jatkavat elämäänsä meidän jälkeemme.
Minusta parasta onkin keksiä itse aivan pöljä leikki ja leikkiä sitä niin pitkälle yöhön, että seuraavana päivänä on vaikeaa herätä töihin. Leikki tuo myös lohtua silloin, kun sitä tarvitaan. Leikin ajaksi saa unohtaa ajan ja paikan, jonka vankina on ja kadota leikkiin. Valokuvaaja Anette Siilin kanssa tekemäni Aikuisten leikkikirja syntyi juuri tällaisten ajatuksien pohjalta. Kirjan tarkoitus on tuoda leikki ihan kaikkialle.
Joukossamme on myös sellaisia yrmyjä, jotka eivät vieläkään tiedä osaavansa leikkiä. He pitävät leikkiä ajanhaaskauksena, mutta sen kauempana totuudesta ei voisi olla. Leikillä ei nimittäin voi haaskata aikaa. Leikillä voi ainoastaan tehdä yhteisestä ajasta entistä tärkeämpää.
Metti Vuosku
kirjailija
