Leikin tunne
Leikille on kehitetty monta eri luokittelutapaa ja sen määrittelyn kokevat asiantuntijatkin vaikeaksi. Tutkija Jaak Panksepp näkee leikin yhdeksi ihmisen perustunteeksi. Leikin ajatteleminen tunteena avaa uusia näkökulmia ja auttaa suhtautumaan siihen eri tilanteissa.
Aloin käyttää leikkiä 30 vuotta sitten työssäni. Alussa päämääränä oli yleensä taidon kehittäminen, toki leikin tuoma ilo ja piristys oli aina mukana. Leikin tunteen voiman tajusin, kun olin käyttänyt sitä jo viitisen vuotta. Minulla oli 12-vuotiaitten poikien ryhmä, jonka yksi viikoittainen balettitunti oli aamulla 8.00. Alkusyksystä se oli todella tahmaista rämpimistä, kunnes otin alkuun pylväshippaa. Ero oli dramaattinen. Joka viikko aamutunti alkoi ilolla ja vauhdilla, viretila korkealla. Ensimmäiset kolme kuukautta menivät samalla pylväshipalla, mikä hyvin kertoo, että tärkeää oli tunne eikä se mitä tehtiin.
Leikkiä ei voi käskeä
Vedän leikistä työpajoja, joiden käytännön osuus alkaa aina kaverisieppauksella. Jokainen kerta 10 sekunnissa ilma on täynnä naurua. Osanottajat ovat olleet hyvin erilaisilta aloilta: tanssinopettajia, judovalmentajia, terapeutteja sekä musiikin, teatterin ja terveydenhuollon ammattilaisia. Reaktio on ollut aina sama. Näissä tilanteissa ohjaan sivusta, enkä osallistu itse leikkeihin. Siitä huolimatta sama tunne tarttuu myös minuun joka kerta.
Ohjatussa tanssi-, liikunta- ja urheilutreeneissä leikit ovat yleensä sääntöleikkejä. Käsketään mitä tehdään. Minulla näitä on mittava lista ja pidän tärkeänä löytää ikään, lajiin, tilaan ja tilanteeseen sopivia leikkiä. On melkeinpä kunnia-asia aina onnistua luomaan hyvä tilanne. Joskus leikki ei kuitenkaan vaan lähde käyntiin. Leikin ymmärtäminen tunteena on helpottanut omaa suhtautumistani tilanteeseen. Tunnetta ei voi käskeä. On ihan ok, jos joskus ei leikitä.
Ihmisellä on tarve leikkiin
Yleensä meillä on voimakas myötäsyntyinen tarve leikkiä, jos sille annetaan mahdollisuus. Leikki tarvitsee sille myönteisen ilmapiirin ja joskus virikkeitä sekä pienen sysäyksen. Tosin lapsille usein riittää tyhjä sali, missä juosta! Olin aikoinaan monta vuotta aloittanut miekkailutreenit liikuntaleikeillä, kun kerran kesän jälkeen ajattelin, että ovat sen verran vanhoja, että ehkä tekisivät välillä mieluummin lämmittelydrillejä. Parin kerran jälkeen nuorten Suomen mestari kysyi: ”Miksei me enää aloiteta leikillä?” Seuraava treeni alkoi hipalla.
Leikkitutkija Stuart Brown pitää leikin vastakohtana, ei työtä kuten usein ajatellaan, vaan masennusta. Leikin synnyttämä ilo, luovuus ja luottamus ovat todella mielestäni masennuksen vastakohta. Vuosia sitten oli tilanne, jossa minulla oli paljon erilaisia paineita ja olin aika maassa. Meille oli tulossa vieraita ja olin hiljaa ja sulkeutunut koko päivän, kun valmistimme päivällistä vaimon kanssa. Leikki voi ihmisellä olla myös verbaalista. Vieraiden saavuttua pöydässä juttu alkoikin luistaa illan aikana ja vähitellen oloni helpotti niin, että lopuksi vedin lähes stand up show’n. Muistan vieläkin sen riemun ja helpotuksen tunteen minkä yksinkertainen leikinlasku toi.
Ilkka Lampi
tanssitaitelija, leikkikouluttaja
Lähteet:
Jaak Panksepp: Affective Neuroscience, 2004
Stuart Brown: Play, 2009
