Leikin päämäärä on leikki itse

Mitä vastaisit, jos sinulta kysyttäisiin mitä leikki on? – Vaikka meillä kaikilla on varmasti käsitys siitä, mitä leikillä tarkoitetaan ja suurimalla osalla myös paljon leikkimiseen liittyviä muistoja, kysymys ei ole ihan helppo. Leikillä ei ole yhtä yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Eikä oikeastaan tarvitsekaan olla, vaikka tutkijoille tämä seikka aiheuttaakin päänvaivaa. Leikki on mielentila, tunne ja usein jaettu kokemus. Ihan ensisijaisesti leikki on hauskaa.

Leikkitutkija Stuart Brownin mukaan leikin keskeisiä piirteitä on muun muassa se, että leikki on merkityksellisestä itsensä vuoksi. Sillä ei tarvitse olla mitään ulkopuolista tavoitetta tai päämäärää. Olotilana hän kuvaa leikin vastaavan ”flow-tilaa”, jossa ajan ja paikan taju sekä itsetietoisuus hämärtyy, kun uppoudumme siihen, mitä juuri olemme tekemässä. Leikinomaisen tilan voi siis saavuttaa esimerkiksi silloin, kun keskittyy täysillä vaikkapa viherkasvien hoitoon, koodaamiseen, tanssiin tai ratsastukseen.

Mustekalatkin leikkivät

Ihminen on poikkeuksellisen leikkisä eläin, mutta ei suinkaan ainoa leikkijä, eikä ainoa leikistä nauttiva eläin. Esimerkiksi mustekalat leikkivät niille annetuilla esineillä vetämällä niitä perässään tai liikuttelemalla niitä lonkerosta toiseen. Leikin onkin ajateltu olevan osoitus mustekalojen uteliaisuudesta ja älykkyydestä, mikä on auttanut niitä esimerkiksi suojautumaan saalistajilta.

Vaikka leikin päämäärä onkin leikki itse, näyttää siltä, että leikillä on erilaisia hyödyllisiä sivuvaikutuksia. Leikki on yhteydessä oppimiseen ja oivalluskykyyn. Kun tutkijat tekivät vertailuja eri nisäkäsryhmien leikin määrän ja aivojen koon välillä, he havaitsivat, että eläinryhmät, joilla oli kehon kokoon nähden suurimmat aivot, olivat usein myös kaikista leikkisimpiä. Leikin on ehdotettu valmistavan eläimiä kohtaamaan uusia ja yllättäviä tilanteita ja harjoittelemaan uusia taitoja turvallisessa ympäristössä. Erityisesti leikki vaikuttaa sosiaalisia suhteita tukevien aivoalueiden kehittymiseen.

Leikki auttaa asettumaan toisen asemaan

Meillä ihmisillä tiedetään, että leikki tukee vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja. Leikki on tapa oppia ymmärtämään toista. Kun luomme yhteisiä mielikuvitusmaailmoja, opimme siitä, että toisen ihmisen mielessä tapahtuu samanlaisia asioita kuin omassa mielessämme. Pystymme luomaan yhdessä kuin tyhjästä jotain uutta, joka ylettyy arjen todellisuuden ja rajoitusten ulkopuolelle. Voimme harjoitella toisen rooliin asettumista ja ymmärtää myös erilaisia omasta arjesta poikkeavia tapoja kokea asioita. Leikin tiedetään tukevan myös tunteiden säätelykykyä ja lisäävän myönteistä vuorovaikutusta lapsiryhmässä. Kaikki nämä edellä kuvatut asiat liittyvät keskeisesti hyvinvointiin, sosiaalisiin suhteisiin ja oppimiseen.

Muun muassa Amerikkalainen lastenlääkäriyhdistys on nostanut esiin huolen vapaan leikin vähenemisestä lapsuudessa, kun suunniteltu ja aikataulutettu ohjelma täyttää helposti lastenkin arjen: elämässä pitäisi olla tilaa lapsen aloitteista lähtevään vapaaseen leikkiin. Vaikka leikillä näyttäisikin olevan hyödyllisiä sivuvaikutuksia, tällä ei pitäisi oikeastaan edes olla merkitystä, koska parasta leikissä on se, ettei sen tarvitse tuottaa muuta kuin mielihyvää leikkijälleen.

Silja Martikainen
PsT, tutkijatohtori
Helsingin yliopisto, Kasvatustieteellinen tiedekunta

 

Lähteet:

Brown, SL, & Vaughan, CC (2009). Play: how it shapes the brain, opens the imagination, and invigorates the soul. New York: Avery.

Ginsburg KR, Shifrin DL, Broughton DD, Dreyer BP, Milteer RM, Mulligan DA, Nelson KG, Altmann TR, Brody M, Shuffett ML, Wilcox B, Kolbaba C, Noland VL, Tharp M, Coleman WL, Earls MF, Goldson E, Hausman CL, Siegel BS, Sullivan TJ, Tanner JL, Brown RT, Kupst MJ, Longstaffe SEA, Mims J, Wren FJ, Cohen GJ, Smith K. The importance of play in promoting healthy child development and maintaining strong parent-child bonds. Pediatrics. 2007;119:182–91.

Goldstein TR, Lerner MD. Dramatic pretend play games uniquely improve emotional control in young children. Developmental Science. 2018;21:1–13.

Iwaniuk AN, Nelson JE, Pellis SM. Do big-brained animals play more? comparative analyses of play and relative brain size in mammals. Journal of Comparative Psychology. 2001;115:29–41.

Kuba M, Meisel D, Byrne R, Griebel U, Mather J. Looking at play in Octopus vulgaris. Berliner Palaeontologische Abhandlungen. 2003;3:163–69.

Siviy SM. A Brain Motivated to Play: Insights into the Neurobiology of Playfulness. Behaviour [Internet]. 2016;153:819–44.