Leikin monta tehtävää

Heti päiväkodin ovella ohitse pyyhkäisee pari supersankaria. Käytävällä tulee vastaan kaksi prinsessaa, jotka ovat ulkoiluttamassa koiria. Salissa neuvotellaan, voidaanko valot sammuttaa. Majanrakentajat haluaisivat käydä yöpuulle, mutta palikkatornin tekijöiden mielestä heidän hankkeensa vaarantuu, jos tulee liian pimeää.

Tällaiset tapahtumat lienevät tuttuja kaikille, jotka joskus ovat käyneet päiväkodissa – aikuisena tai lapsena. Todennäköisesti niillekään, jotka eivät ole käyneet päiväkodissa, ei tarvitse selittää, mitä lapset tekevät. He leikkivät. Mutta mitä kaikkea päiväkodissa tapahtuukaan, kun kasvattajat sanovat: ”Nyt voitte leikkiä.”

Päiväkoti luo leikille erityiset puitteet. Ensinnäkin siellä on yleensä tarjolla leikkikavereita ja monenlaisia leikkivälineitä. Toisaalta leikki saattaa olla sekä ajankohdan että keston mukaan tiukasti rajattua. Lisäksi lapset leikkivät osana isoa ryhmää, jossa yleensä käynnissä on samanaikaisesti monia leikkejä ja leikkijöitä on paljon. Kaikki tämä lasten pitää ottaa huomioon.

Alussa hahmottelemani tilanteet kuvaavat roolileikkiä, joka tempaa leikkijät mukaansa. Aika ja paikka unohtuvat, ideat pulppuavat, kasvoille nousee hymy. Parhaimmillaan leikki löytää ytimensä. Aina näin ei kuitenkaan tapahdu ja tässä kirjoitelmassa suuntaan katseen roolileikin oheisilmiöihin.
Leikki on lasten välistä vuorovaikutusta. Leikkiessään lapset luovat koko ryhmän toiminta- ja leikkikulttuuria. Leikeistä muodostuu monimutkaisia merkitysten kudelmia, joissa ei jaeta vain leikinriemua, vaan määritellään osallistujien keskinäisiä suhteita. Leikki on päiväkodissa yleensä lasten omaa aikaa ja siksi siinä toteutuu monia lasten kannalta merkityksellisiä asioita.

Leikki päiväkodissa on usein nopeatempoista, teemat ja leikkijät vaihtuvat. Leikki saattaa näyttäytyä pirstaleisena ja katkelmallisena. Toisinaan se on oikeastaan enemmän yhdessäoloa ja ryhmään osallistumista kuin juonellisten sisältöjen kehittämistä. Olen kutsunut tällaista lasten välistä ”hengailua” ajankululeikiksi. Keskeistä on tulla yhteen ja jakaa kuulumisia. Samalla on auki mahdollisuus käynnistää pidempikestoinen, juonellinen leikki.

Ajankululeikki on usein roolileikin alkuvaihe, ikään kuin tunnustelua, mihin suuntaan leikkiä voitaisiin kehittää. Ajankululeikki on myös päiväkodin rytmin tuottama leikin muoto. Kasvattaja saattaa sanoa lapsille: ”Te ehditte nyt pienen hetken leikkiä.” Vaikka lapset eivät tuntisi kelloa, he tuntevat rytmin. Se ohjaa valintoja. Jos kohta on aika jo siirtyä johonkin muuhun toimintaan, ei kannata aloittaa mitään merkittävää. Tutkitaan ehkä kirjaa tai lelua, ollaan yhdessä. Tätäkin päiväkodissa kutsutaan leikiksi, vaikka oikeastaan on kyse siirtymästä tai odottelusta. Ajankululeikki korostuu, jos leikille jää vain lyhyitä aikoja tiukasti suunnitellun päivärytmin paineessa.

Leikki on myös vallankäytön väline – valtapeli. Leikkiessään lapset määrittelevät keskinäisiä suhteitaan ja vaikka leikki on kuviteltua, se ei tapahdu tyhjiössä vaan osana suhteita, joilla on ryhmässä jaettu ja tunnettu historia. Varsinainen leikki voi jäädä sivuseikaksi, jos lapsilla syystä tai toisesta on tarve määritellä keskinäisiä suhteitaan.

Valtapeli on leikkiä, joka on ennemminkin kilpailua. Vuorovaikutus kääntyy kielteiseksi oman aseman korostamiseksi. Kahden tasavahvan leikkijän neuvottelut voivat joskus jäädä junnaamaan raiteilleen: ”Mää olisin äiti.””Ei kun mää olen.” ”Etpäs, kun mää olen.” Tarvitaan joustavuutta ja luovia ideoita, jotta leikki pääsee kehittymään.

Valtapelin nurjempi puoli tulee esiin, jos joku leikkijöistä ottaa ylivallan. Kun leikissä joku määrätään isäksi, jonka pitää heti lähteä pitkälle työmatkalle, tullaan oikeastaan sanoneeksi ”sää et oo leikissä mukana”. Joskus sillä, minkä sanotaan olevan vain leikkiä, on aivan selvä arkinen sisältö. Leikin tapahtumilla pyritään saamaan aikaan todellisia vaikutuksia.

Leikkiä ohjaavan aikuisen näkökulmasta leikin monet muodot voivat olla haastavia tunnistaa. Leikin luonteen tunnistaminen vaatii leikin ja lasten vuorovaikutuksen havainnointia. Erityisesti leikin tunnistaminen valtapelinä on tärkeää, sillä valtapeli voi johtaa tilanteisiin, joissa leikki ennemminkin rikkoo kuin rakentaa lasten välistä yhteisöä. Leikin ohjaukselta tämä edellyttää sensitiivisyyttä: mitä lasten välillä todella tapahtuu, mistä leikin tapahtumat mahdollisesti juontavat juurensa, millaisia vaikutuksia leikin tapahtumilla on lasten yhteisössä.

Leikki on lasten mielestä usein parasta, mitä päiväkodissa voi tehdä, mutta leikki on myös väline ja vuorovaikutuksen tapa. Leikissä lapset osallistuvat omaan yhteisöönsä päiväkodissa ja siksi on tärkeää tarkastella osana leikkiä myös ajankululeikin ja valtapelin kaltaisia ilmiöitä, jotka laajentavat tulkintaa leikistä vuorovaikutuksellisena ilmiönä. Jotta kasvattajat voivat tukea roolileikin toteutumista, heidän pitää tuntea myös leikin merkitys ryhmäilmiönä. Leikillä on päiväkodissa monta tehtävää!

Mari Vuorisalo
Yliopistonlehtori ja lastentarhanopettaja
Tampereen yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
mari.vuorisalo(a)uta.fi

Kirjoitelman ideoista kattavammin:
Vuorisalo, Mari (2009) Ken leikkiin ryhtyy – Leikki lasten välisenä sosiaalisena ilmiönä päiväkodissa. Teoksessa Leena Alanen & Kirsti Karila (toim.) Lapsuus, lapsuuden instituutiot ja lasten toiminta. Tampere: Vastapaino.

Jaa artikkeli: