Leikin laajenevat kehät taaperoryhmässä
Jaa artikkeli:
Facebook
Twitter

Taaperotutkimusten merkitys korostuu suomalaisen varhaiskasvatuksen kehittämisessä juuri nyt. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen 6.9.19 julkaisema varhaiskasvatuksen laadunarviointiraportti, Varhaiskasvatuksen laatu arjessa: Varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa (Repo ym., 2019), nostaa yhdeksi keskeiseksi varhaiskasvatuksen kehittämiskohteeksi taaperopedagogiikan.

Raportin mukaan pedagogiikan sisällölliset puutteet korostuvat alle 3-vuotiaiden ryhmissä. Varhaiskasvatuksen henkilöstön tekemä itsearviointi osoittaa, että taaperoryhmien toiminnassa ei henkilöstön mukaan voida aina toteuttaa esimerkiksi leikkipedagogiikkaa, taidekasvatusta, kielellisesti rikasta vuorovaikutusta tai tutkimiseen kannustavaa toimintaa kansallisen (ja paikallisen) varhaiskasvatussuunnitelman velvoittamilla tavoilla.

Arviointiraportin tulokset kertovat taaperopedagogiseen osaamiseen liittyvistä puutteista ja täydennyskoulutustarpeista, joiden taustalla olevat syyt ovat moninaiset ja monitasoiset. Tässä kirjoituksessa syvennyn syiden analysoinnin sijaan tarkastelemaan taaperoryhmien leikkipedagogiikkaa ja aikuisen roolia yhteisöllisen leikin rakentamisessa, ylläpitämisessä ja rikastamisessa väitöstutkimukseni pohjalta (Pursi, 2019).

”Tämä on yhteistä leikkiä”

Yhteisöllisellä leikillä tarkoitan lasten keskinäisiä sekä aikuisten ja lasten välisiä leikillisiä kohtaamisia, joissa vähintään kolmen osallistujan välille rakentuu yhteinen ymmärrys siitä, että ”tämä on yhteistä leikkiä” (Bateson, 1976). Väitöstutkimuksessani olen tutkinut yhteisöllisen leikin rakentumista videokuvaamalla taaperoryhmän arkea 38 kokonaisen päiväkotipäivän ajan yhdessä kunnallisessa päiväkodissa. Olen poiminut videoaineistosta kaikki yhteisölliset leikkihetket ja analysoinut niitä yksityiskohtaisesti mikrovuorovaikutusanalyysin menetelmin.

Väitöstutkimukseni osoittaa, että yhteisen ymmärryksen rakentamiseen suuntautuminen on oleellista yhteisöllisen leikin rakentamisessa, ylläpitämisessä ja rikastamisessa. Tutkimustulosten pohjalta on mahdollista hahmotella ymmärrystä leikin laajenevista kehistä taaperoryhmissä.

Laajenevien kehien ajatus auttaa taaperoryhmän aikuisia tekemään systemaattisempia havaintoja ryhmässä toteutuvista leikeistä ja ryhmän leikkikulttuurista. Ajatus on hyvin yksinkertainen. Aikuisten tulisi havainnoida ryhmänsä leikkejä tehden huomioita 1) aikuisen ja lapsen kahdenvälisistä, 2) aikuisten ja lasten yhteisöllisistä, 3) vertaisten kahdenvälisistä, 4) vertaisten yhteisöllisistä sekä 5) aikuisten, lasten ja vanhempien yhteisöllisistä leikillisistä kohtaamisista.

Näitä vuorovaikutuksellisia kehiä havainnoimalla voidaan rakentaa ymmärrystä ryhmän omasta leikkikulttuurista. Jos leikkikulttuuria halutaan kehittää, on ensin rakennettava ymmärrystä ja havaintoja sen hetkisestä tilanteesta. Missä olemme nyt, millaiset kehät meillä toimivat hyvin ja millaisia kehiä meillä ei juuri ole? Miten voimme leikkiä laajenevin kehin?

Kohtaako aikuinen lapsen leikillisesti?

Kun lapsi aloittaa taaperoryhmässä, ensimmäiset leikilliset kohtaamiset rakennetaan usein lapselle tärkeän aikuisen kanssa (esimerkiksi omahoitaja tai aikuinen, joka ottaa lapsen vastaan ja käy vanhempien kanssa aloituskeskustelun). Ensimmäisiä leikkejä ovat muun muassa kukkuu-leikki (ks. kuva alla) tai erilaiset hyväntuuliset katseet ja kiintymyksen osoitukset (esimerkiksi kutittelu, kujeilevien katseiden vaihto, halaukset). Katseiden vaihtamisella ja kehollisella läheisyydellä on tärkeä merkitys pienelle lapselle, jotta hän voi tavoittaa kokemuksen yhteisöllisyydestä, siitä, että ”ME leikimme”.

Jotta aikuisen ja lapsen kahdenvälisiä leikkejä voi syntyä, aikuisen tulee olla kehollisesti lähellä lasta (esim. lattialla istuminen, lasten leikin katsomiseen keskittyminen), emotionaalisesti läsnä (esimerkiksi kasvonilmeet, eleet, kehon liikkeet ja äänensävy, jotka suuntautuvat myötäelämään lapsen toimintaa ja tekemisiä) ja kiinnittää huomionsa äärimmäisen pieniin asioihin (esimerkiksi mitättömältä tuntuvaan nöyhtään matossa, jonka pieni lapsi kokee kiinnostavaksi ja jakamisen arvoiseksi) (vrt. Kalliala, 2008).

Miten voimme leikkiä laajenevin kehin?

Tutkimukseni osoittaa, että yhteisen ymmärryksen rakentamiseen suuntautuminen on tärkeää erityisesti silloin, kun halutaan rakentaa yhteisöllistä leikkiä ja laajentaa aikuisen ja lapsen kahdenvälisiä kohtaamisia monen osallistujan välisiksi. Silloin ei riitä, että aikuinen vastaa yksittäisen lapsen leikkialoitteisiin, sitten toisen ja lopulta vielä kolmannen. Aikuisen tulee tietoisesti pyrkiä rakentamaan yhteistä ymmärrystä myös lasten välille ja kutsua heitä näin yhteiseen leikilliseen kohtaamiseen.

Millaista on vertaisten välinen leikki taaperoryhmässä?

Taaperotutkimukset ovat osoittaneet, että taaperoiden vertaisleikki on lyhytkestoista ja katkeilevaa (Singer ym., 2014). Tutkimukseni vahvistaa näitä havaintoja, mutta laajentaa näkökulmaa nostamalla esiin lyhyiden leikillisten kohtaamisten kasautuvan luonteen esimerkiksi kokonaisten päiväkotipäivien aikana. Sama leikki (esimerkiksi hyppimisen, juoksemisen, nauramisen, huulien pärskyttelyn ja kuikuilevien katseiden vuorottelu) voi jatkua kahden kesken tai useamman vertaisen välillä koko päiväkotipäivän ajan taaperoryhmässä. Tämä on tärkeä havainto, koska se ohjaa taaperoryhmän aikuisia tekemään havaintoja leikistä yksittäisten kohtaamisten rinnalla myös pidemmällä aikavälillä.

Kun aikuiset ymmärtävät leikillisten kohtaamisten kasautuvan luonteen, he voivat tietoisemmin havainnoida ja tukea vertaisten välisen leikin kasautumista päivien ja viikkojen aikana. Havainnoinnin pohjalta syntyvä ymmärrys auttaa rakentamaan pedagogisia käytänteitä, jotka tukevat pienten lasten ystävyyssuhteiden rakentumista.

Kehkeytyvistä ystävyys- ja kaverisuhteista on tärkeä kertoa myös vanhemmille haku- ja tuontitilanteissa esimerkiksi näin: ”Ella, Niilo ja Venla vaihtoivat taas merkitseviä ja kujeilevia katseita pitkin päivää. He onnistuivat rakentamaan myös pitkäkestoisen, tyydytystä tuottavan yhteisleikin pomppimalla ja naurahtelemalla yhdessä, kun saivat jäädä hetkeksi kolmisin ryhmätilaan muiden lähtiessä ulos (ks. kuva alla). Iltapäivällä Niilo yritti kaikin voimin saada yhteistä leikkiä syttymään uudelleen kolmikon välille, mutta Venla ei huomannut Niilon leikkikutsuja vapaan leikin tohinassa. Niilo katsoi pitkään ja haikeasti Venlan perään ja jatkoi lopulta leikkiä Ellan kanssa kaksin. Todistin tämän vessasta, kun olin vaihtamassa vaippaa Paavolle. Pitääpä pitää silmät ja korvat auki ja yrittää arjessa tukea kolmikon kehkeytyvää ystävyyttä aina kun voin.”

Yhteisöllinen leikki on kuin suuri syli

Yhteisöllinen leikki on kuin suuri syli, jossa aikuisen ”kaksi kättä” saavuttaa laajenevat vuorovaikutukselliset kehät. Leikki voi laajentua jopa lasten, aikuisten ja vanhempien välille. Taaperoryhmässä leikin kehät voivat alkaa laajentua vaikkapa siitä mitättömältä tuntuvasta matolla lojuvasta nöyhtästä, joka niin kovin kiinnostaa pientä lasta siirtymätilanteessa tai kivistä, joista Pepe Willberg laulaa ”Leikitään” kappaleessa. Oleellista ei ole se, mistä leikki alkaa, vaan se, että leikitään yhdessä laajenevin kehin. Leikkiin ei voi pakottaa, mutta leikin syliin voi aina kutsua. Aikuisen tehtävänä taaperoryhmässä on turvata, että kaikki ryhmän lapset saavat kokemuksia yhteisöllisestä leikin sylistä, jossa yhteisen ymmärryksen rakentaminen on yhdessä olon perusta.

Annukka Pursi

Annukka Pursi työskentelee väitöskirjatutkijana Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Ajatus leikin laajenevista kehistä on kypsynyt Opetushallituksen rahoittamassa Empatian ja myötätunnon laajenevat kehät varhaiskasvatuksessa-hankkeessa (Lipponen, Rainio, Rajala, Hilppö, Pursi, Nurhonen & Kurenlahti, 2019-2020) ) ja keskusteluissa dosentti Marjatta Kallialan kanssa.

Annukan väitöskirja Yhteisen ymmärryksen rakentuminen aikuisten ja lasten välisessä leikissä: Aikuisen roolit ja pedagogiset käytänteet varhaiskasvatuksen taaperoryhmässä (2019) esitetään julkisesti tarkastettavaksi Helsingin yliopistossa perjantaina 27.9.2019 klo 12.00 (Siltavuorenpenger 3A, Athena-rakennus, sali 107). Tilaisuus on julkinen ja kaikille avoin. Väitöskirja on luettavissa täältä

 

Artikkelin lähteet:
Bateson, G. (1976). A theory of play and fantasy. Teoksessa J. S. Bruner, A. Jolly, & K. Sylva (toim.), Play – Its role in development and evolution (ss. 119–129). Harmondsworth: Penguin Books Ltd.

Kalliala, M. (2008). Kato mua! Kohtaako aikuinen lapsen päiväkodissa? Helsinki: Gaudeamus.

Pursi, A. (2019). Yhteisen ymmärryksen rakentuminen aikuisten ja lasten välisessä leikissä: Aikuisen roolit ja pedagogiset käytänteet varhaiskasvatuksen taaperoryhmässä. Kasvatustieteellisiä tutkimuksia 53:2019. Helsinki: Unigrafia.

Repo, L., Paananen, M., Eskelinen, M., Mattila, V., Lerkkanen, M.-K., Gammelgård, L., Ulvinen, J.,

Marjanen, J., Kivistö, A. & Hjelt, H. (2019). Varhaiskasvatuksen laatu arjessa: Varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisuja 15:2019.

Singer, E., Nederend, M., Penninx, L., Tajik, M., & Boom, J. (2014). The teacher’s role in supporting young children’s level of play engagement. Early Child Development and Care, 184(8), 1233–1249.