Leikin fyysiset ulottuvuudet

Leikistä on moneksi. Aina ei tule ajatelleeksi, että fyysisesti aktiivisella leikillä on merkittävä rooli lapsen kasvussa ja kehityksessä.  Ehkä juuri siitä syystä fyysisen leikin tärkeä tehtävä on päässyt unohtumaan – jopa niin paljon, että asiasta oli tarpeen julkaista omat suositukset: Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä – varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset (OKM 2016a).  Niissä todetaan, että jokaisella lapsella on oikeus leikkiin ja toisaalta lapsen suotuisa kehittyminen edellyttää fyysistä aktiivisuutta, jossa leikillä on erityinen osuus.

Keho ja ympäristö haastavat ensimmäisenä leikkiin

Vauvaikäisillä leikkiminen on ensin omaan kehoon ja sen liikuttamiseen tutustumista. Keho onkin lapsen ensimmäinen leikkiväline. Liikkumisen taidot, kuten ryömiminen, konttaaminen, kiipeäminen, käveleminen ja juokseminen laajentavat lapsen tilaa ja toisaalta myös mahdollisuuksia leikkimiseen. Kädet vapautuvat käsittelemään esineitä ja välineitä, joilla leikkiminen kehittää lapsen hienomotorisia taitoja. Palikoilla rakentelu, hiekkakakkujen tekeminen ja lumihevosen muovailu kuuluvat kaikki sellaisiin leikin muotoihin, joilla lapsi harjoittelee hienomotorisia edellytyksiä kynä-paperitehtäviin, käsitöihin ja esimerkiksi teknisten lelujen kokoamiseen. (Sääkslahti 2017.)

Kävelemään oppinut lapsi kiinnostuu kodin ulkopuolisesta maailmasta. Hyvin usein oven ulkopuolelta avautuu erinomainen maasto kehittää tasapainoaan ylä- ja alamäissä tai epätasaisilla poluilla. Erilaiset maastot kutsuvat lapsia leikkiin ja siksi lapsia löytää leikkimästä mäkisissä maastoissa. Lumikasan päälle kiipeäminen, alas kieriminen ja liukuminen jaksaa kiinnostaa pitkän aikaa. Varsinkin jos leikissä on mukana muita lapsia tai innostuneita aikuisia. Tällaiset koko kehon liikuttamista edellyttävät leikit ovat fyysisesti erittäin kuormittavia, ne nostavat lapsen fyysisen aktiivisuuden tason korkeaksi ja siitä seuraa se, että tällaisten ulkoleikkien jälkeen myös uni maistuu. (OKM 2016b).

Myös roolileikit lisäävät fyysistä aktiivisuutta

Lasten nahistelu- ja kamppailuleikeillä on tärkeä rooli vuorovaikutustaitojen oppimisessa (Pellegrini & Smith 1998). Leikkimielisten kamppailujen avulla lapset oppivat keskustelemaan ja sopimaan yhteisistä säännöistä sekä taitoja toisten huomioimiseen. Vuorovaikutustaitojen lisäksi lapset oppivat kehon hallintaa ja voiman käytön säätelyä. Myös heidän lihaksensa vahvistuvat.

 Ehkä jopa yllättäen erilaisten roolileikkien on osoitettu lisäävän lasten fyysistä aktiivisuutta (Dankiw ym. 2020). Rooleihin eläytyminen vaatii monenlaisia rooliin kuuluvia liikunnallisia tehtäviä ja siksi motoriset taidot harjaantuvat samalla, kun lapsen fyysisen aktiivisuuden taso nousee. Myös liikunnallisiin sääntöleikkeihin kuuluu yleensä paljon juoksemista ja erilaisia rooleja: tarvitaan kiinniottaja, kiinniotettavia, harhauttajia ja pelastajia. Sääntöleikit ovatkin yksi merkittävimmistä lapsen fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärän nostajista (OKM 2016a).

Tutkimustieto lasten fyysisesti aktiivisesta leikistä ja merkityksestä lapsen kasvulle, kehitykselle ja hyvinvoinnille lisääntyy koko ajan. Toistaiseksi tutkimukset ovat varmistaneet, että lapsen leikkiminen ulkona luonnossa tukee lapsen motorista ja kognitiivista kehitystä, parantaa psyykkistä hyvinvointia, lisää fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärää, monipuolistaa lasten leikin tyyppejä ja edistää yleisiä oppimisvalmiuksia (Dankiw ym. 2020).  Näyttää siis siltä, että fyysisesti aktiivisilla leikeillä on niin tärkeä rooli lasten kehityksessä, että kaikki lasten aktiivisten leikkien kieltämisen syyt kuulostavat tekosyiltä.

Arja Sääkslahti
LitT, Lasten liikuntakasvatuksen dosentti
Jyväskylä yliopisto, Liikuntatieteellinen tiedekunta

Lähteet:

Dankiw, K.A., Tsiros, M.D., Baldock, K.L. & Kumar, S. 2020.The impacts of unstructured mature play on health in early childhood development: A systematic review. PLoS ONE 15 (2): e0229006

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2016a. Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset. Iloa, leikkiä ja yhdessäoloa. OKM 2016:21.

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2016b. Tieteelliset perusteet fyysisen aktiivisuuden suosituksille. OKM:22.

Pellegrini, A. & Smith, P. 1998. Physical activity play: the nature and function of a neglected aspect of play. Child Development 69 (1990), 577-598.

Sääkslahti, A. 2017. Liikunta varhaiskasvatuksessa. Jyväskylä: PS-kustannus.

 

 

 

Jaa artikkeli: