Kun lapsuuden leikit jatkuvat työnä

Leikki tuo iloa ja ilman iloa elämä on tylsää ja kurjaa. Jos ilo katoaa elämästä, niin elämä ei ole elämisen arvoinen, sanoo useita lasten suosikkielokuvia ohjannut Mari Rantasila.

Lapsena leikkimistä rakastaneen Mari Rantasilan elämässä leikki on edelleen merkittävä asia. Näyttelijänä, laulajana ja ohjaaja tunnetun Rantasilan lapsuuden mielikuvitus- ja roolileikit ovat muuttuneet aikuiselämässä ammatiksi.

– On parasta, kuinka lapsuuden roolileikeistä on tullut minulle ammatti. Siitähän näyttelemisessä on perustaltaan kyse, että asettaudutaan toisen roolin ja leikitään sitä roolia, hän sanoo.

Mari Rantasila myöntää, että hänen ammatissaan leikkiin heittäytyminen on helppoa, mutta hän suosittelee leikkimistä kaikille aikuisille: – Sanotaan, että leikki on lapsen työtä. Voisi ajatella, että työ on aikuisen leikkiä. Parhaimmillaan leikkimielisyydestä, ilosta ja luovuudesta on hyötyä työlle, joten jollakin tasolla työn olisi hyvä olla myös leikkiä ja tuoda iloa.

Rantasila näkee leikin tärkeyden myös niissä hetkissä, kun elämä on vaikeaa, sillä leikki voi auttaa pääsemään ikävien aikojen ja asioiden yli. – Lapsi käsittelee leikin avulla monenlaisia asioita, siksi leikki on äärimmäisen tärkeää. Sitä ei voi turhaa korostaa, että leikki on mielenhoitamista myös aikuisilla, hän kertoo.

Lapsuuden leikkimuistot

Lapsuuden siivouspäivinä Rantasila kertoo leikkineensä hienoa rouvaa. Karvalankamatoista syntyi turkki ja tokihan rouvalla oli myös käsilaukku. Koristeellisen maton kuvioista syntyivät puolestaan tiet ja kadut kaupunkileikkiin. Ulkona luonnossa hän leikki kauppaa, jonne luonnon omista materiaaleista keksittiin kauppatarvikkeita.

Osassa leikeistä astuttiin jo vähän aikuisten maailmaan: – Jännä, hyvin selkeä muisto lapsuudesta on, kun Edwin Laineen Tuntematon sotilas tuli televisiosta. Lähdin sen jälkeen ulos leikkimään talvisotaa.

Televisio-ohjelmat ovat siis inspiroineet leikkejä jo 1960-luvun lapsilla, vaikkei silloin puhuttukaan ruutuajasta. Nyt ruutujen ääressä vietettyyn aikaan kiinnitetään huomiota. Rantasilan mielestä olisi tärkeää pohtia sitä, mitä ruuduista katsotaan.

– Lapset ottavat elokuvista ja ohjelmista ideoita leikkeihin, mikä on ehdottomasti positiivinen asia. Jos lapsella on kotona tai koulussa vaikeuksia, niin elokuvan, tv-ohjelman tai kirjallisuuden kautta pystyy käsittelemään tunteita, mikä auttaa lasta, Rantasila sanoo.

Oodi leikille

Viimeisintä ohjaustyötään, Puluboi ja Ponin leffaa, Mari Rantasila kuvailee oodiksi leikille. Elokuva kertoo Ponista, joka ei halua mennä kouluun, koska hän luulee, etteivät koululaiset enää leiki. Elokuva pohjautuu Veeran Salmen suosittuihin kirjoihin.

– Elokuvassa käsitellään leikin lisäksi sitä, kuinka valtava voimavara mielikuvitus on, mutta sitä pitää osata hallita. Lapsille menee välillä sekaisin mikä on totta ja mikä leikkiä, siksi mielikuvituksen voiman hallinta on tärkeää kuten Ponikin oppii elokuvassa, Rantasila kertoo.

Rantasila on yhtä lukuun ottamatta kaikissa ohjaustöissään työskennellyt lasten kanssa. Kuvauspaikoilla hän välillä heittäytyy leikkimään aktivoidakseen lapsinäyttelijöitä tiettyihin tilanteisiin ja kohtauksiin.

– Joskus kanssanäyttelijät lähtevät mukaan leikkiin, ja sen avulla aikuis- ja lapsinäyttelijät voivat luoda ja kehittää keskinäistä suhdettaan. Leikit liittyvät aina tekeillä olevaan kohtaukseen, Puluboita tehdessä leikimme esimerkiksi raivoavaa heppaa, Rantasila kertoo.

Rantasila jatkaa leikkimistä töissä tulevaisuudessakin, ainakin jos se on hänestä itsestään kiinni. Toiveissa on ohjata lisää elokuvia lapsikatsojille.

Puluboi ja Ponin leffa elokuvateattereissa 3.8. alkaen

Teksti ja kuva: Eveliina Kutila

Jaa artikkeli: