Huumori on kasvatustyön maaperä ja ilmakehä

Kun kerron, että tutkin pienten lasten huumoria, saan heti hymyilevän keskustelun alulle ja esimerkkejä lasten hauskoista jutuista. 1–6-vuotiaiden huumoria ei ole paljon tieteellisesti tutkittu Suomessa. Syynä saattaa olla se, että aivan pienet lapset eivät ole vielä kielellisesti kehittyneitä ja siksi on myös vaikeaa tutkia huumoria.

Miksi? Koska usein huumori mielletään sanalliseksi ja jollakin tavalla älykkääksi oivallukseksi. Ja onhan toki sellaisia huumorijuttuja paljon, niitä voi lukea lasten suusta -palstoilta. Ne ovat aikuisten hupia, jotka kertovat enemmän aikuisesta kuin lapsesta, sillä usein lapsi itse ei ole tarkoittanut oivalluksiaan hauskoiksi. Omassa tutkimuksessani olen lähestynyt lasten huumoria havainnoimalla ja videoimalla lasten päivää päiväkodeissa. Esittelen tässä joitakin havaintojani.  

Lapset osaavat pitää hauskaa

Lapset käyttävät huumoria paljon arjessa. Lasten keskinäinen huumori voi olla sanatonta ilmehtimistä ja ääntelyä tai sanoilla leikkimistä. Aivan pienet lapset pitävät kukkuu-leikistä, jossa joku menee piiloon ja tulee takaisin. Epäjohdonmukaisuudet naurattavat myös aivan pientä lasta. Jos aikuinen laittaa vaikkapa lautasen hatuksi, ihan pienikin oivaltaa siinä olevan jotain hauskaa. 

Huumori voi olla myös keino vapautua ja pitkän paikallaan pysymisen jälkeen voi tehdä mieli riehaantua ja purkaa pelleilyyn energiaansa. Erityisesti lapset hassuttelevat erilaisissa odotustilanteissa ja niitähän riittää päiväkodeissa, joissa on paljon lapsia. Odotetaan ruokaa, puetaan ja riisutaan ja jonotetaan käsienpesulle. Sen tilanteen lapset käyttävät hyödykseen ja alkavat usein hassutella. Mikä on viesti aikuiselle? Viesti ei välttämättä ole, että lapset haluavat kiusata ja ärsyttää aikuisia vaan he haluavat pitää hauskaa tylsissäkin hetkissä. Viesti on: en jaksa enää keskittyä.  

Aikuiset opettavat ja sitten kieltävät

Lapset hassuttelevat myös vessasanoilla ja alapääjutuilla. Tutkimuksessani aikuiset vastasivat tämän huumorialueen ärsyttävän eniten. Vessahuumori tekee mieli keskeyttää ja lopettaa. Mikä saa lapset käyttämään vessasanoja? Tätä voisimme pysähtyä miettimään. Eräs tutkija on väittänyt, että aikuiset luovat itse tällaisen vessahuumorikierteen. 

Katselin kerran aikuisten huumoriohjelman. Aiheena olivat samat vessajutut ja alapään jutut kuin lapsilla. Aikuiset näyttävät mallia. Pierutyyny on varma hauskuttaja kaiken ikäisille ja todistaa väitteeni. Huumoripajassa Joensuussa ja Kuopiossa pierutyyny oli asetettu valtaistuimelle ja siihen sai sitten istua. Jotkut perheet viihtyivät tuolin äärellä pitkään istuen siihen vuoron perään eri tyyleillä. Se oli yhteistä hauskaa, isät, äidit ja lapset nauroivat. Siinä nousi endorfiinitaso mukavasti kuten kesällä ilmestyneessä tutkimuksessa todettiin yhdessä nauramisen tekevän. 

Huumori leppoistaa

Huumorin käytöstä kasvatuksessa on maailmalla tutkimuksia ja huumorin hyötyjä on paljon. Huumorin avulla saa tylsiä rutiineja sujumaan leppoisammin. Yhdessä nauraminen yhdistää ja nauramisella on terveysvaikutuksia sekä fyysisesti että psyykkisesti. 

Huumorin avulla voi käsitellä haastavia asioita ja lapset osaavat käyttää tätä osa-aluetta mainiosti. Ulosmenojonossa on tylsää, siispä hassutellaan yhdessä. Raskas korona-aika on saanut myös monet ihmiset käyttämään huumoria ympäri maailman. Vessapaperin hamstraamisesta saimme heti keväällä nähdä ja lukea lukuisia vitsejä. Tilannetta helpotetaan näkemällä jotain huvittavaakin viruksenpelon aiheuttamissa tilanteissa.  

Laita hattu päähäsi

Jos perheessä (tai päiväkodissa) aikuiset käyttävät ja ohjaavat huumoria ja hassuttelevat lasten kanssa yhdessä, lapsi oppii huumorin vivahteita ja käyttöä. Tutkimuksissa näyttäisi siltä, että lapset keskenään käyttävät huumoria paljon. Sen sijaan aikuiset eivät käytä kovinkaan paljon huumoria arjessa lasten kanssa. 

Esimerkiksi ruokailu ja pukeminen, joita päivän mittaan on jatkuvasti, olisivat oivallisia tilanteita ohjata huumorilla. Sen sijaan aikuiset ovat omissa työtehtävissään ja lapsilla on omat juttunsa. Nyt kengät jalkaan, pese kädet, nyt pissalle, ota lihapulla, vie lautanen pois, pää tyynyyn! Voisiko päiväkodissa olla huumorihattu, jonka vaikka työkaveri voisi laittaa toisen päähän, kun työkaverin pinna alkaa kiristyä tai hän suorittaa ilman leppoisaa vuorovaikutusta lasten kanssa? Laita hassuhattu omaan päähäsi, jos huomaat nipottavasi.  

Lasten kanssa voi myös rakentaa yhdessä hauskaa

Huumorintaju on osittain perinnöllinen ominaisuus, mutta ennen kaikkea asenne, jonka jokainen aikuinen voi omaksua ja oppia. Ei tarvitse teeskennellä olevansa hauska. Katso vain lapsia ja mene mukaan, lapset kyllä opettavat hauskanpitoa. 

Yksi keino saada yhteisiä mielihyvähormonihetkiä, on rakentaa esimerkiksi tosikkovapaa alue päiväkodin johonkin nurkkaan. Lapset voivat antaa sille nimen, se voi olla huumorinurkka, hassupaikka, apinointihuone tai mikä vaan. Sinne voitte viedä kankaita, peruukkeja, hattuja, vanhoja silmälaseja, viiksiä, kasvovärejä, pierutyynyjä, peilejä tai hassukortit ja pitää hauskaa. 

Joskus voi olla tarpeen käyttää välineitä hauskan saamiseksi, mutta eniten huumori on kasvatustyön ilmakehä ja maaperä kuten suomalaisen kasvatustyön isä J.A. Hollo on sanonut. Eräs päiväkodin johtaja sanoi minulle henkilökuntavajauspäivänä, että nyt on huumori kaukana. Sellaisenakin päivänä voi katsoa asioita huumorin leppoistamana.

Huumoriaiheeseen voi pysähtyä NYT. Katso itseäsi ja omaa toimintaasi ja päätä huomenna havainnoida lapsia ja oppia heiltä. Topelius on sanonut: “Hetkenä, jolloin ihminen on tosi iloinen, hän on samalla tosi hyvä.“  

Tuula Stenius
kasvatusaineiden opettaja
KM, tohtorikoulutettava Helsingin yliopisto
HAHA-nettisivuilla lisää tietoa ja ideoita www.tuulius.com