Hienovaraista vuorovaikutusta ja leikin iloa – odottamattomat tarjoumat avaimina kohtaamisille
Syksyllä 2019 työskentelin varhaiskasvatuksen Positiivinen diskriminaatio -hankkeessa. Tehtävänäni oli jalkautua 1–5-vuotiaiden päiväkotiryhmiin, joissa oli paljon kulttuurista moninaisuutta. Toimin kasvattajien ja opettajien tukena vuorovaikutuksen, osallisuuden ja ryhmän hyvinvoinnin kysymyksissä. Toimintani keskiössä oli omalla toiminnallani havainnollistaa lapsiryhmien aikuisille, miten kasvattaja tai opettaja voi avata tilaa toisen autenttiselle kohtaamiselle, aidolle dialogille. Mallinsin muun muassa sitä, miten aikuinen voi tarttua lasten (usein odottamattomiin ja yllättäviin) aloitteisiin ja heittäytyä mukaan leikkiin. Toisinaan leikkitilanteet alkoivat lasten aloitteista, joskus puolestaan toimin itse aloitteentekijänä. Millaisia polkuja ja kohtaamisia leikkitilanteista avautui?
Voisiko tästä syntyä leikki? Rohkeasti kokeillen, lapsen persoonaa kunnioittaen
Eräänä päivänä muuan hyvin vaitonainen ja vetäytyvä kolmevuotias istui yksin rei’ittämässä paperia tähtirei’ittimellä. Lapsi ei halunnut puhua ääneen juuri mitään, mutta osasi kyllä suomen kieltä. Lapselle vielä vieras hanketyöntekijä, allekirjoittanut siis, asettui istumaan häntä vastapäätä. Hetken katseltuani aloin laulella Tuiki, tuiki tähtöstä. Lapsi jatkoi rei’ittämistä ja leikki samalla hienovaraisesti Lego-eläimillä. Eläimet pysähtyivät tähtien ääreen. Aloin leikkiä eläimiä, matkin syömisen ääntä ja ”puhutin” eläimiä. Hyvin ujo lapsi hymyili salamannopeasti. Toinenkin eläin tuli syömään. Vuorotellen eläimet söivät tähtiä ihastellen niiden makua ja kiitellen lasta, ”puhuttaessani” niitä. Salamannopea, leikkisä virne käväisi yhä uudelleen lapsen kasvoilla. Aterioinnin jälkeen lapsi puhdisti eläimet oikein huolellisesti ja hellästi tähdillä pyyhkimällä. Näin oli eläimistä pidetty hyvää huolta.
Yhteistoimintaa lapsen ehdoilla
Kokeilin myös kukkarei’itintä. Lapselle se oli liian jäykkä, mutta minä leikkasin muutaman kukkasen. Niin eläimet saivat myös kukkia syödäkseen. Sitten kysyin, voinko värittää paperiin jääneiden tähti-reikien reunuksia. Lapsi nyökkäsi luvan. Kotvasen värittelyn jälkeen kysyin, saisinko värittää myös tähden. Sain tehdä senkin. Lapsi alkoi ojennella uusia tähtiä ja sitten myös lisää eri värejä. Koko ajan vuorovaikutus oli lapsen puolelta sanatonta. Juttelin rauhaksiin, nimesin värejä, laskin tähtiä ja kukkia. Tämän jälkeen lapsi alkoi muodostaa kukista pareja. Jos joltain puuttui pari, hän pyysi kahta sormea näyttämällä ja värejä ojentamalla minua leikkaamaan ja värittämään sellaisen. Nyt ehdotin lapselle kukkarei’ittimen painamista yhdessä, ja lapsi suostui. Sitten taas väritettiin ja laskettiin tähtiä ja kukkia. Nimesin samalla värejä. Ajoittain Lego-kissa ja -kettu kävivät syömässä vähän lisää. Päiväunia ne eivät kuitenkaan kaivanneet, sen tarkistin lapselta. Ehkä ne olivat jo sen verran isoja, kuka tietää.
Leikkihetki kesti lopulta yli 20 minuuttia ja keskeytyi lounaalle lähtöön. Yhteistoiminta oli intensiivistä, eteenpäin kulkevaa ja yhdessä kehiteltyä. Lapsi ei sanonut sanaakaan, mutta tuli hyvin ymmärretyksi. Molempien leikkijöiden tarjoumat tulivat vastaanotetuiksi. Näennäisen yksinkertaiseen leikkiin mahtui huolenpitoa ja hoivaa, huumoria, muotoja, värejä, lukusanoja sekä parittomuuden ja parillisuuden tutkailua. Tärkeimpänä kaikesta, se oli hienovaraista viestintää ja lapsen kiinnostuksesta ja toiminnasta kumpuavaa leikkiä, aikuisen tukemaa osallisuutta ja toimijuutta puhutun kielen puuttumisesta huolimatta.
Leikki avaimena kohtaamiselle
Näennäisen arkipäiväiset tilanteet tai hyvin hienovaraiset aloitteet voivat helposti jäädä arjessa huomaamatta. Erilaisia tilanteita ja tarjoumia on päiväkotipäivässä lukemattomia, eikä kaikkiin niistä ole mahdollista vastata. Tärkeintä on mielestäni pysyä herkkänä ja avoimena, olla aidosti läsnä. Kaikkiin tarjoumiin ei voi tarttua heittäytymällä pitkäkestoiseen leikkiin, mutta lasta voi ja tulee kunnioittaa vastaamalla hänen aloitteisiinsa kunnioittaen ja kiinnostuneena. Jotkut aloite-vastaus-parit avaavat pidempiä polkuja, toiset ovat nopeita ja ohimeneviä. Kaiken ytimessä on kohtaaminen, toisen hyväksyminen ehdoitta.
Marikki Arnkil
Kasvatustieteen tohtori, luokanopettaja
Teksti on muokattu Hämeenlinnan varhaiskasvatuksen Satakielen siivin -blogissa syksyllä 2019 julkaistusta versiosta.
Kirjallisuutta tekstin innoittajana
Arnkil, M. 2019. “Mehän opimme enemmän kuin lapset!” Opettaja dialogisena auktoriteettina. Tampere University Dissertations 43. Tampere: PunaMusta Oy – Yliopistopaino.
Lapsuutta satakielen siivittämänä. Hämeenlinnan varhaiskasvatussuunnitelma, 2019
Malinen, H. 2019. Anna lapselle ääni. Kieli- ja kulttuuritietoisuuden voima kasvatuksessa. Jyväskylä: PS-kustannus.
Tahvanainen, I. & Turunen, S. (toim.) 2016. Leikki astuu varpaille. Kokemuksia VKK-Metron leikin kehittämiskaudesta. Socca – Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus.