Leikki lumoaa

Leikkiminen on keskeinen asia sekä lapsen että aikuisen elämässä. Siinä lapsi hahmottaa itseään, kehoaan, ympäristöään ja maailmaa, tutkii mitä siinä tapahtuu ja harjoittelee sen ymmärtämistä. Leikki on lapselle ominainen tapa oppia asioita. Silloin opitaan mukavalla tavalla myös yhteisiä sääntöjä, vastuuta, vuorovaikutustaitoja ja toisen huomioonottamista.

Leikkiä ja sen merkityksiä voi tarkastella monesta eri näkökulmasta. Leikin olemusta voidaan tarkastella toisaalta lapsen, nuoren ja toisaalta aikuisen maailmassa avoimina kohtaamisina, joissa erilaiset rajapinnat ylittyvät. Lapsi luo mielikuvituksen avulla toden rajat, joiden sisällä kaikki on mahdollista ja vanhempi pääsee sukeltamaan siihen. Leikki on liimaa lapsen ja aikuisen välillä.

Leikeissä jaetaan yhteistä todellisuutta. Yhteinen leikki on kaksinkertainen ilo ja joskus jaettu suru. Lähtökohtaisesti leikkiminen on kuitenkin mukava asia. Parhaimmillaan lapsi ja nuori saa elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia. Sitä kautta vahvistuu lapsen itsetunto ja ymmärrys. Jokaisella lapsella on oikeus leikkiin, iloon ja riemuun. Joskus leikki on hassuttelua, joskus se lumoaa, vie mukanaan ja usein se myös rentouttaa. Elämä kevenee leikkien. Ihminen, joka leikkii, ei ole tosikko, vaan ymmärtää leikin makeana mausteena elämälle. Millaista olisikaan elämä ilman leikkiä?

Leikissä lapsi voi kokea kaikkivoipaisuuden tuntemuksia, jotka ovat useimmiten aikuisilla piilossa. Leikeissä ilmenevät luovuus ja mielikuvitus, tekeminen ja toiminta. Mukavissa leikeissä asuu positiivisen kokemuksen ja harrastuksen siemen. Lapsuudessa ja nuoruudessa saadut leikin kokemukset ja elämykset voivat johtaa myöhemmin elämässä harrastuksiin kuten musiikkiin, liikuntaan, teatteriin, kuvataiteisiin, kirjallisuuteen jne. Leikki on lähtökohta, joka luo perustaa elinikäiselle oppimiselle – tässäkin suhteessa se kuuluu kaikille.

Leikki voi olla myös yhdistävä tekijä lapsen ja aikuisen välillä. Yhteinen leikki tukee lapsen kehitystä ja vahvistaa lapsen kasvua. Toisaalta leikki vahvistaa aikuisuutta ja vanhemmuutta. Sukupolvien välisissä leikeissä vanhemmat voivat välittää jotain heidän kokemaansa hyvää ja arvokasta lapsille tai lastenlapsille. Vanhempi sukupolvi voi oppia yhteisissä leikeissä lapsilta jotain olennaista heidän kokemastaan maailmasta kuten iloa, riemua, yhteisöllisyyttä, osallisuutta, pettymystä, jännitystä, kilpailua ja voittoa. Parhaimmillaan lapsi kokee, että häntä ymmärretään, hänet hyväksytään ja hän tuntee tulevansa rakastetuksi.

Heikki Ruismäki
professori
Helsingin yliopisto

Julkaistu: 3.2.2015

Jaa artikkeli: