Ensimmäinen tapaaminen
Tunnelmamme ohjaajina olivat jännittyneet ja kaaosmaiset, kun ennen kerhon alkua järjestelimme paikkoja kuntoon. Järjestimme asukastuvan pöydät keskelle ja tuolit niiden ympärille. Laitoimme pöydälle Terhokerhon pöytäliinan. Pukeuduimme iloisen värisiin t-paitoihin ja laitoimme maalarinteipit tammenterho-rintamerkkeihin, joihin kirjoitimme nimemme.
Kun kello lähestyi puoli kuutta illalla, alkoi uteliaita ihmisiä vähitellen saapua asukastuvan tiloihin. Toivotimme kaikki henkilökohtaisesti tervetulleiksi ja ohjasimme juomaan kahvit. Keksit ja mehu maistuivat lapsille ja aikuisia ilahdutti kahvitarjoilu. Kahvittelun lomassa me ohjaajat esittelimme itsemme ja kerroimme Terhokerhon taustoista ja periaatteista. Aloitimme tutustumisen lankakeräleikin avulla. Leikissä lanka sidotaan sormenpäähän, vieritetään kerä toiselle henkilölle ja kysytään “kuka sinä olet?”. Seuraava kertoo nimensä, vetää narun tiukalle pitäen siitä samalla kiinni ja vierittää kerän eteenpäin seuraavalle. Tätä jatkettiin, kunnes kaikki olivat saaneet kertoa nimensä. Samalla lanka oli muodostanut pöydälle hienon kuvion. Tämän jälkeen käytiin sama kuvio läpi takaperin ja yritettiin muistaa toistemme nimet.
Tutustumisleikin jälkeen ohjasimme lapset askartelemaan oman terhopassinsa. Kerholaiset saivat aikaan upeita luomuksia ja jokainen sai itse laittaa passiinsa leiman. Tämä oli mieluisa ohjelmanumero. Seuraavaksi esittelimme kaulahuiviprojektin, jossa jokaisella kerhotapaamisella jatkamme neulomista. Lukuvuoden päätteeksi näemme, kuinka pitkän pätkän olemme saaneet neulottua. Kaivoimme esille myös lautapelejä. Kumpikin toiminta keräsi pian kohderyhmänsä. Kerhossa alkoi rento yhdessäolo näiden puuhien parissa mukavan seurustelun siivittämänä. Kyselimme seniorilta hänen lapsuutensa perinneleikeistä, ja hän kertoikin niistä mielellään. Yhdeksi suosikikseen hän mainitsi konkan. Muutkin kertoivat leikkitoivomuksistaan, ja näin saimme luontevasti toteuttaa yhtä kerhon periaatteista ja suunnitella kerhon toimintaa yhdessä.
Kun lautapelit oli pelattu ja keksinsyöntikiintiö täytetty, huomasimme, että tilanne kaipasi uutta toimintaa. Ehdotimme laululeikkituokiota, johon kaikki lähtivät innokkaina mukaan. Seniori seurasi touhua hymy suupielissä ja jatkoi neulomista. Leikimme Leipuri Hiivan, Pää, olkapää, peppu -leikin sekä Piiri pieni pyörii -leikin. Leikit olivat yksinkertaisia ja laulujen sanat helppoja, joten eri kielitaustaistenkin oli helppo pysyä leikissä mukana.
Kerhotapaamisen lopuksi vedimme vielä loppuleikin, jossa pyysimme kerholaisia muodostamaan jonon. Jonon viimeinen piirsi edellä olevan selkään sormenpäällään kuvan, jonka tämän piti piirtää edelleen seuraavan selkään tulkitsemallaan tavalla. Viimeinen piirroksen vastaanottaja piirsi tuotoksen paperille. Kun ensimmäinen piirtäjä piirsi viereen alkuperäisen kuvan, niin kyllä meillä oli hauskaa! Sateenvarjo oli muuttunut melkoisesti matkan varrella. Hienosti toimi rikkinäinen puhelin -leikki näinkin.
Maikkulan Terhokerhon ohjaajat
