Elämää poikkeusoloissa
Tänä keväänä perheissä eletään täysin poikkeuksellista arkea. Vanhemmat ovat joutuneet koville. Monella on huolta toimeentulosta, töistä, terveydestä ja läheisistä. Moni pelkää uupuvansa epävarmassa tilanteessa lastenhoidon tukiverkkojen heikennyttyä. Näissä vaativissa oloissa meitä vanhempia vaaditaan huolehtimaan lastemme koulunkäynnistä ja hoivasta. Ja tämä kaikki niin, että kodin mahdollisesti ahtaissa tiloissa löytyisi oma soppi yhdelle tai useammalle lapselle sekä itselle (ja mahdolliselle puolisolle) myös työtekoon.
Perheet ovat keskenään erilaisissa tilanteissa. Siinä missä toisissa perheissä lapset ovat omatoimisia ja lastenhoitajina ja opettajina on useampia aikuisia, kokoontuu toisissa perheissä yhden aikuisen johtama eri-ikäisten ja eritarpeisten lasten päiväkotiryhmä yhdistettynä erityisluokkaan. Joissakin perheissä koronaeristys on tullut vaikeaan hetkeen erokriisin keskelle, teinin tai uhmaikäisen irtiottoihin tai muiden sairauksien päälle.
Absurdi tilanne
Naurattaako? Ei minuakaan. Myönnän: Hermoni menivät ensimmäisenä kotiopetuspäivänä puolen tunnin jälkeen ryömiessäni sattuneesta syystä pöydän alla ja motivoidessani lapsia koulunkäyntiin. Tajusin opettajan työn kuuluvan maailman vaativimpiin ammatteihin. Vannoin tukevani opettajia tulevissa palkkaneuvotteluissa.
Tilanne on täysin absurdi. Sitä voisi verrata tilanteeseen, jossa meitä vanhempia vaadittaisiin reilun vuorokauden varoitusajalla työskentelemään yleislääkärinä, vailla koulutusta, ilman esimiehen ja kokeneempien kollegoiden tukea. Perehdytys toteutettaisiin kirjallisesti netissä – tai ohjeina suoraan potilaan kännykkään. Samanaikaisesti tulisi hoitaa omaa työtään täysipainoisesti etäyhteyksillä, huolehtia työpaikan ruokahuollosta, työtilojen siisteydestä ja myönteisestä ilmapiiristä. Kuulostaako haastavalta?
Näistä lähtökohdista tarkasteltuna tehtävässä ei voi kuin epäonnistua. Laske siis rimasi niin alas kuin voit! Mielialaa ja toivoa ei kuitenkaan kannattaa menettää. Lapset imevät kodin ilmapiiriä itseensä ja siksi on tärkeää viestittää lapsille, että kyllä tässä pärjätään.
Alla on seitsemän vinkkiä, jotka ovat auttaneet minua:
1. Jaa omia parhaita mokiasi ystävillesi ja naurakaa yhdessä tilanteen absurdiutta. Jokaista vanhempaa helpottaa kuulla, että pieleen menee naapurissakin. Muista myös tsempata muita vanhempia, kehut auttavat eteenpäin.
2. Vähemmän on enemmän! Luovu liian korkeista tavoitteista, ja keskity siihen, mikä perheessäsi toimii. Käytä luovuuttasi. Koulutehtäviä voi tehdä pöydän alla tai näytellen, liikuntatunnin voi toteuttaa sisäfutiksena ja luonnontieteitä voi opiskella dokumentteja yhdessä katsellen.
3. Nyt ei kerätä tyylipisteitä. Varmaa on, että lapsille tämä on sukupolvikokemus, jonka he muistavat loppuelämänsä. Lapset tuskin muistelevat opettajantaitojasi. Päällimmäisenä heidän mieliinsä voi jäädä, että aikuiset ovat oikeasti yrittäneet. Luultavasti lapset arvostavat eniten sitä, jos perheessä on epävarmuudesta huolimatta tilaa leikille ja huumorille, pieniäkin hetkiä.
4. Tee lukujärjestys, jota noudatat. Kun päivillä on selkeät raamit, se helpottaa kaikkia. Kun rutiinit sujuvat, niistä voi myös joustaa.
5. Ulkoile (jos se on mahdollista). Joka päivä. Mene mahdollisuuksien mukaan ulos sekä lasten kanssa että yksin. Happi ja liikunta piristävät kaikkien mieltä. Jos olet karanteenissa, toteuta ulkoilu parvekkeella tai omalla pihallasi – tai avaa ikkuna ja nuuhki raikasta ilmaa.
6. Varaa jokaiseen päivään pieniä hetkiä itsellesi, jolloin teet jotain hyvää mieltä tuottavaa. Kuuntele musiikkia, vietä rauhallinen iltateehetki, lue lempikirjaasi tai rapsuta lemmikkiä.
7. Leikkikää! Kun perhe on tiiviisti saman katon alla, on mahdollista ihan uudenlaiseen yhdessäoloon. Varaa päivän ohjelmaan puoli tuntia yhteiselle leikille. Opeta lapsille itsellesi mieluinen leikki lapsuudestasi ja houkuttele lapsesi laivanupotuksen, korttipelien, silmämurhaajan tai taistelupallon saloihin.
Mitkä ovat sinun vinkkisi?
Eeva Oksanen
Vanhempainryhmätoiminnan suunnittelija
Mannerheimin lastensuojeluliitto
