Autenttinen leikki yhdistää kehon ja sisimmän
Jokaisella meistä on oma kosketusmenneisyytensä. 1920-luvulla suukottamisen uskottiin johtavan heikkoon luonteeseen. Mykkyys periytyy opitusti, koskettaminen tuntuu vaikealta ja etäiseltä.
Tanssimisessa kehotietoisuutta syvennetään autenttisen liikkeen avulla. Autenttinen liike on itseohjautuvaa täysin vapaata liikettä tai liikkumattomuutta, jota herkistytään aistimaan silmät suljettuina. Se auttaa löytämään ylimääräisen ja ikioman itseyden kohdan tai kerroksen.
Sellainen liikkeellinen ilmaisu on ennalta määriteltyä päämäärää vailla olevaa vapautta ja itsestä ponnistavaa, hyväksymisen ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksia, varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaista itseen kohdistuvaa huolenpitoa, myötätuntoa omaa ruumiista ja sisintä kohtaan. Olisiko mahdollista, että lapsi voisi palauttaa yhteyden mielikuviinsa, luovuuteensa ja tunteisiinsa autenttisen liikkeen, leikin kautta, jos syystä tai toisesta yhteys pätkii?
Todistaja tarjoaa hyväksynnän
Autenttinen leikki voi tapahtua esimerkiksi kahden ihmisen, leikkijän ja todistajan, ennakoimattomana työskentelynä. Tuolloin lapsi avautuu sisäisille impulsseilleen, joita kasvattaja on todistamassa. Lapsi saa leikkiä kehoonsa laskeutuneena, aistivana ja tiedostavana ihmisenä. Leikin ei tarvitse olla järjellistä, etenevää tai näyttää erityiseltä. Saatat kysyä, eikö lapsi luontaisesti leiki näin?
Ehkä voisimmekin puhua leikistä, joka karttaa tietoista analysoivaa ajatteluprosessia. Autenttinen leikki hakee ja löytääkin, toisenlaisia ilmaisunmuotoja ja suuntia, niiden yllättäviä yhdistelmiä. Autenttinen leikki on kehon omista sisäisistä prosesseista nousevaa leikkiä, joka voisi muistuttaa vaellukselle lähteneen pyhää kävelyä. Ruumis toimii näyttämönä ihmisen sisäisille tiloille ja hänen henkisyydelleen. Toiminnassa korostuu kehotietoisuus, jossa haetaan tasapainon, liikkeen ja asentoaistien antamaa informaatiota. Toisinaan ilmaisu saattaa pysähtyä tyystin, kun liikkumattomuus muuttuu voimalliseksi, ihmisyyttä huojuttavaksi olemassaoloksi.
Leikki yhdistää ruumiin ja sielun
Kristillinen perinne, antiikin filosofia ja maailman uskontoperinteet tuntevat useita tapoja, joilla ihminen voi harjoittaa itseään päästäkseen johonkin henkiseen päämäärään. Voitaisiinko ajatella, että leikki mahdollistaisi henkisyyden ilmentymisen tässä ja nyt?
Elämää eletään, leikitään, vahvasti materiaalisen ja lopulta hajoavan ruumiin kautta. Ruumilla on suhteita sen omiin elimiin. Englantilaissyntyinen ortodoksiteologi Kallistos Waren muistuttaa, että ruumis ei ole sielun ulkokohtainen liitännäinen, vaan lapsi on ruumiillissielullinen kudos. Tällöin Jumalaa voidaan etsiä kaikista pienimmistäkin eleistä, teoista, liikkeistä – leikistäkin. Äärimmilleen loogiseksi viritetty oppimiskulttuuri kadottaa informaatioväyliä ja toisenlaisia tapoja jäsentää maailmaa. Totuus on jossain muualla, etäisyyden päässä, sanovat pyhiinvaeltajat usein.
Ilkka Tahvanainen
varhaiskasvatuksen asiantuntija
Kirkkohallitus
Lähteet:
Hintsala Meri-Anna E., 2017. Taivasta varten luotu – usko ja ruumis vanhoillislestadiolaisuutta koskevissa verkkokeskusteluissa. Helsingin yliopisto
Kinnunen Taina, 2013. Vahvat yksin, heikot sylityksin. Otteita suomalaisesta kosketuskulttuurista. Kirjapaja
Kronberg Greenberg Yudit, 2018. The Body in Religion – Cross-Cultural Perspectives. Bloomsbury.
Monni, K. 2004. Alexander -tekniikka ja Autenttinen liike -työskentely. Kaksi kehontietoisuuden harjoittamisen metodia. Teatterikorkeakoulu Helsinki. Tanssitaiteen laitoksen julkaisusarja Kinesis 1.
Salminen Joona, 2018. Terve tosi ruumis! Ruumiillinen uskonto ja hengellinen urheilu. Teologia.fi -verkkolehti. 21.5.2018.
Sirkkilä Hannu, 2018. Pyhiinvaellus Camino de Santiagolla – merkitysten elastista monimuotoisuutta ja runsautta, Jyväskylän yliopisto.
Utriainen Terhi, 2006. Alaston ja puettu – ruumiin ja uskonnon ääret. Vastapaino.
Valkonen Tuula, 2014. Deep Talk – Tunnista yhteisön voima. Kirjapaja.
Ware, Kallistos, 1996. In the Image and Likeness. The Uniqueness of the Human Person. Teoksessa John T. Chirban (toim.) Personhood, Orthodox Christianity and the Connection Between Body, Mind and Soul. Westport: Bergin & Garvey, 1 – 13
