Mitä muka tiedän leikistä?!

Aloitin juuri uuden työni leikkilähettinä. Täytyy myöntää, että minua jännittää kovasti. Olen rauhoittanut itseäni ajatuksella, että olen saanut parhaan mahdollisen perehdytyksen työtehtävääni omalta 5-vuotiaalta pojaltani. Tiedän aika paljon legoista, Ninjagosta, Transformersista ja Salama McQueenista.

Ja onhan minulla takana omakin lapsuus. Erityisen rakkaita minulle ovat muistot naapuruston lasten yhteisistä pihaleikeistä: kymmenen tikkua laudalla, polttopallo, nurkkajussi, peili, neljä maalia, pikipata, twist- ja naruhyppely. Tuntuu, että minun ja poikani leikkimaailmat ovat aika kaukana toisistaan. Haluaisin tuoda näitä maailmoja lähemmäs toisiaan.

En usko, että lapsuus ja leikkiminen ovat pohjimmiltaan juuri miksikään muuttuneet. Omasta lapsuudesta ja viimeisestä viidestä vuodesta ovat selkäreppuun jääneet ainakin seuraavat kokemukset ja ajatukset leikistä:

Paras leikki syntyy, kun leikkijä saa ihan itse keksiä idean ja lähteä sitä rakentamaan. Jos lapsi saa ajatuksen, jota pidät huonona, kysy ensin itseltäsi: “Miksei?”. Poikani on viime päivinä laittanut legopalikoita pakastimeen. Palikat ovat siellä muutaman minuutin. Ilmeisesti tämä jotenkin vaikuttaa legojen teknisiin ominaisuuksiin. Näin minun on annettu ymmärtää. Sitten hetki kasataan taas legoja ja laitetaan ne uudestaan pakastimeen. Mikä minä olen kyseenalaistamaan, onko tämä tärkeä osa leikkiä vai ei.

Leikkimistä ei voi tehdä väärin, eikä leikissä voi epäonnistua. Siitä on ehkä lastakin hyvä joskus muistuttaa. Aikuinenkin saa leikkiä omalla tavallaan.

Paras leikki syntyy ilman rahallista panostusta. Miten monet leikit meillä onkaan saatu aikaiseksi teipistä, paperista, kynistä, maitotölkeistä, tyynyistä, peitoista, voikukista, vedestä ja hiekasta. Mielikuvitus on rajaton.

Leikki vaatii aikaa ja rauhaa. Ole läsnä. Älä kiirehdi.

Leikki voi jäädä kesken. Onko lelut aina pakko kerätä illalla lattialta?

Ole aito. Ole kiinnostunut lapsen ajatuksista. Lapsi näkee teeskentelyn läpi.

Joutilaisuus ja tylsistyminen ovat luovuuden lähteitä. Kun lapsi sanoo: ”Mä en keksi mitään tekemistä”, älä tarjoa heti ratkaisuja. Anna lapselle mahdollisuus löytää ratkaisu itse.

Uskon, että näillä eväillä pärjään tehtävässäni.

Mari Salminen, Pirkanmaan-Hämeen leikkilähetti

Julkaistu: 31.8.2016

Jaa artikkeli: