1−3-vuotiaiden lasten leikit varhaiskasvatuksessa
Eri ikäiset lapset leikkivät erilaisia leikkejä. Tähän vaikuttavat niin lasten intressit, lasten kehitys, pedagogiset toimintatavat kuin oppimisympäristökin.
Vuoden 2019 aikana olemme keränneet yli 30 000 havaintoa lasten toiminnasta. Havainnot on tehty satunnaisotannalla kaikesta varhaiskasvatustoiminnasta kello 8:00−16:00 välisenä aikana. Otanta kattaa melkein puolet Suomen päiväkotien toiminnasta, joskin maaseutu ja Pohjois-Suomi ovat vähemmän edustettuna. Laaja otanta antaa kattavan kuvan siitä, mitä eri-ikäiset lapset leikkivät.
Esineleikit kiinnostavat
Eniten 1−3-vuotiaat lapset leikkivät erilaisia esineleikkejä, kaikkiaan 14,3 prosenttia kaikesta päiväkodissa vietetystä ajasta. Esineleikit määritellään havainnoijien ohjeissa olevan leikkiä ja kokeilua materiaaleilla ja leluilla, esimerkiksi hiekkalaatikolla tai paperilla. Esineleikki on symbolileikkiä, jossa leluihin ja materiaaleihin yhdistetään joko itse esineeseen kohdistuvia mielikuvia tai mielikuvat voivat olla jonkun tietyn mielikuvan soveltamista jossakin toisessa yhteydessä (esimerkiksi narusta tulee käärme). Iän myötä esineleikkien osuus vähenee.
Fyysiset leikit (8,5% kaikesta toiminnasta) määritetään havainnoijan ohjeissa aktiviteeteiksi, joissa liikkuminen on pääosassa. Tällaisia toimintoja ovat esimerkiksi juoksu, keinuminen, hyppiminen, riehuminen, tanssi, kiipeily ja erilaiset fyysiset harjoitukset. Fyysisten leikkien määrä hivenen lisääntyy lapsen kasvaessa.
Rooli- ja sääntöleikkejä lisää iän myötä
Roolileikit (tai mielikuvaleikit) on havainnoinnin ohjeissa määritelty leikeiksi, joissa leluilla tai itsellä on jokin rooli. Roolileikkiä lapsi voi siis leikkiä leluillakin, mutta nyt lelulla on jokin motiivi toiminnalleen. Toimintaan syntyy juoni. Roolileikkejä 1−3-vuotiaat leikkivät vähemmän, vain 6,9 prosenttia kaikesta päiväkodista vietetystä ajasta.
Vähiten, vain 2,7 prosenttia kaikesta päiväkotiajasta, 1−3-vuotiaat lapset leikkivät sääntöleikkejä, jotka havainnoijien ohjeissa määritetään esimerkiksi pallopeleiksi, lautapeleiksi, elektronisiksi peleiksi tai kilpailuiksi. Yleensäkin sääntöleikeissä on sillä tavalla pysyvät säännöt, että ne pysyvät suhteellisen vakaina leikin ajan. Iän kasvaessa lasten sääntöleikkien määrä kasvaa.
Leikki 1−3-vuotiaiden lasten pääasiallisena toimintana on hivenen vähäisempää kuin vanhemmilla lapsilla. Tämä johtuu pääasiassa hoidon, ruokailun ja levon vaatimasta pidemmästä ajasta.
Monenlainen leikki hyväksi lapselle
Kaiken kaikkiaan, monenlainen leikki näyttää olevan hyväksi 1-3-vuotiaalle lapselle. Erilaiset esineleikit ovat vallalla olevia upeita leikkejä, mutta roolileikkeihin liittyviä sisäisiä prosesseja ja sääntöleikkeihin sisältyviä yleisiä periaatteita kannattaa aktivoida aina tilaisuuden tullen. Kuitenkin, niin aikuiset kuin lapsetkin tarvitsevat jatkuvasti myös paluuta perusasioiden äärelle. Tarvitaan jatkuvaa kosketusta konkreettiseen. Tarvitaan jatkuvaa kosketusta siihen, miltä joku tuntuu. Tarvitaan jatkuvaa kosketusta sääntöjen perustana olevaan hyvään ja pahaan.
On syytä varoa pedagogiikkaa, jonka tarkoituksena on vain mahdollisimman ”korkeatasoinen” leikki. On lapsen kehityksen kapeuttamista, jos tärkeää on vain selviytyä suvereenisti erilaisten sääntöjen viidakossa kyeten pelaamaan kulloisenkin pelin edellyttämillä säännöillä. Säännöt on myös kyettävä muuttamaan inhimillisiksi motiiveiksi, jotka muokkautuvat yhteisesti jaetuissa prosesseissa. Inhimilliset tavoitteet ja tahto on vuorostaan osattava muuttaa tässä ja nyt käsillä olevien asioiden käsittelyksi ja niiden arvostamiseksi. Lapsen aistivoimainen ja tähän hetkeen kiinnittyvä suhtautumistapa on arvokas.
Kasvattaja leikkimuotojen yhdistäjänä
Kun observoijan murheena on kyetä erottamaan nämä kolme leikkiä toisistaan, kasvattajan tehtävänä on tukea leikkien rikkautta ja kehitystä. Tietyn leikin syventämisen lisäksi kasvattaja myös yhdistää näitä leikkimisen muotoja. Kun esineleikkiin saadaan kytkettyä inhimillisesti tärkeät motiivit, prosessi vahvistuu ja syvenee.
Miten esineleikkeihin saisi enemmän elävyyttä ja juonellisuutta? Kun esineleikkiin saadaan kytkettyä sääntöjä, lapsi harjaantuu erottamaan kokonaisuuden ja osat. Miten laajempi periaate saadaan toteutumaan esineleikissä? Kun roolileikkiin saadaan kytkettyä esineiden tutkimista ja kokeilua, pieni kokeilija on asiantuntijan roolissa. Kun roolileikkiin saadaan yhdistettyä yleisiä säännönmukaisuuksia, lapsi oppii erottamaan motiivit ja normit toisistaan. Miten lapsi pääsee mukaan sääntöjen muodostamiseen? Kun sääntöleikkejä leikitään kiinnostavilla esineillä, lapsi harjaantuu soveltamaan yleisiä periaatteita käytännössä.
Fyysinen leikki mielikuvien kytkijänä
Viime kädessä korkean abstraktiotason toiminta on kyettävä kokemaan myös fyysisenä tapahtumisena. Meidän on kyettävä säilyttämään tuntuma omiin aisteihimme, sillä aistiminen tulee vaikeammaksi kokemuksen tuomien havaintojen lisätessä aistimusten mielikuviin perustuvaa tulkintaa. Niin lasten kuin aikuistenkin on pystyttävä säilyttämään tuore kontakti omaan kehoonsa, tasapainoonsa ja liikkeisiinsä.
Näiden perusasioiden äärelle meitä auttavat fyysiset leikit, jotka kummankin taulukon numeroiden mukaan säilyttävät merkittävän sijan eri-ikäisten lasten niin määrällisessä kuin laadullisessakin leikissä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että mitä enemmän lapsen leikkiin kytkeytyy fyysisesti koettua iloa, onnellisuutta, sopeutumisen ja vaikuttamisen kokemuksia, sitä enemmän näitä myönteisiä asioita kytkeytyy lapsen mielikuviin. Kun lapsen mielikuvat täyttyvät hyvinvoinnin siemenistä, on tulevaisuus kestävällä pohjalla.
Jyrki Reunamo
vastuullinen tutkija, dosentti, kasvatustieteen tohtori, yliopistonlehtori
Helsingin yliopisto
Artikkeli kokonaisuudessaan löytyy Leikkipäivä-ohjelman sivulta Tutkittua leikistä